Vapaat upseerit
.svg)
Vapaat upseerit (arab. حركة الضباط الأحرار, Ḥaraka aḍ-ḍubbāṭ al-’aḥrār, ’vapaiden upseerien liike’) olivat joukko nimensä mukaisesti pääasiassa Egyptin armeijan upseereja, jotka perustivat salaisen maan monarkian ja brittien vastaisen ryhmittymän 1940-luvulla. Sen jäseniä olivat esimerkiksi myöhemmin maan presidentteinä toimineet Gamal Abdel Nasser ja Anwar Sadat. Vapaat upseerit kukistivat Egyptin monarkian ja kuningas Faruqin verettömässä vallankaappauksessa heinäkuussa 1952.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperä ja perustajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapaiden upseerien alkuperästä ja sen perustajajäsenistä on kerrottu useita eri toisistaan poikkeavia tarinoita ja varmasti asiasta tiedetään vain vähän. Suhteellisen varmasti ryhmittymän jäsenien tiedetään kokoustaneen keskenään aktiivisesti vuosiin 1945 ja 1946 mennessä. Mukana ryhmittymän alkuaikoina oli Egyptin armeijan eversti Gamal Abdel Nasser, yksi ryhmän johtohahmoista. Todennäköisiä muita perustajajäseniä olivat Hasan Ibrahim, Khalid Muhyi al-Din ja Kamal al-Din Husain. Myöhemmin ryhmittymään liittyivät myös Abd al-Latif Baghdadi, Muhammad Abd al-Hakim Amir, veljekset Jamal ja Salah Salim, Husain al-Sahfii ja Anwar Sadat. Ryhmän jäseniksi ryhtyneet upseerit vastasivat alaisuudessaan vapaiden upseerien eri soluista, joihin kuului aseistettuja osastoja. Osa upseereista toimi välikäsinä Egyptin muihin poliittisiin ryhmittymiin tai valtakeskuksiin. Esimerkiksi Kamal al-Din Husain toimi Muslimiveljeskunnan kanssa ja Anwar Sadat oli yhteyshenkilö hovissa Abadainin palatsilla.[1]
Vallankaappaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nasser ja monet muut ryhmään liittyneistä jäsenistä vastustivat Egyptin brittejä ja monarkiaa. Vapaista upseereista muodostui monarkian vastustajien aseellinen siipi. Nasser oli tavannut monet ryhmän jäsenistä opiskellessaan Kuninkaallisessa sotialsakatemiassa. Laitoksessa valmistautuneita upseereja radikalisoitui etenkin Abadainin palatsin piirityksen yhteydessä vuonna 1942. Brittien toteuttama piiritys kohdistui sinällään kuningas Faruqia vastaan, mutta se koettiin silti nöyryytyksenä myös monarkian vastaisissa piirteissä. Entisestään upseereja katkeroitti Israelin itsenäisyyssota, johon Egypti sotkeutui vuosina 1948–1949. Vapaat upseerit pitivät huonon sotamenestyksen syynä monarkian korruptiota ja brittien sekaantumista maan asioihin.[2]
Vapaiden upseerien jäsenet laativat vuonna 1949 viisikohtaisen suunnitelman monarkian kukistamiseksi vuoteen 1954 mennessä. Suunnitelmaan kuului esimerkiksi propagandan levittäminen ja tiedustelutietojen hankkiminen. Egyptissä alkoi kuitenkin huomattava sisäinen kuohunta oletettua aikaisemmin.[1] Egyptiläisten sissien isku brittiläiseen varuskuntaan Tall al-Kabirissa tammikuussa 1952 johti brittien vastatoimiin. Vastatoimet johtivat taas Mustan lauantain mellakoihin Kairosa. Vanha valta oli nopeasti romahtamassa.[2] Vapaat upseerit päätyivät tapahtumien perusteella aikaistamaan suunnitelmiensa toteuttamista. Asian teki entistä ajankohtaisemmaksi kuningas Faruqin aikeet nimittää kenraali Husain Sirri Amir sotaministerikseen. Hänen tarkoituksenaan olisi ollut pidätyttää kuninkaan vastaisia tahoja. Vapaiden upseerien saadessa tiedon kuninkaan aikeista päätettiin täsmällinen päivämäärä vallankaappaukselle. Vallankaappaus alkoi yöllä 22. – 23. heinäkuuta 1952.[1] Tapahtumat etenivät verettömästi. Kuninkaalle uskolliset komentajat pidätettiin ja vallankaappaajat saivat haltuunsa maan armeijan. Aamulla radiossa luettiin vapaiden upseerien julistus ja kuningas Faruq pakeni Egyptistä muutamaa päivää myöhemmin.[2]
Vallankaappauksen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onnistuneen vallankaappauksen jälkeen vapaat upseerit perustivat Vallankumouksellisen komentoneuvosto, joka toimi maan väliaikaisena hallituksena. Koska armeija oli Egyptin kokoon nähden suhteellisen pieni, tukea haettiin aluksi myös Muslimiveljeskunnalta ja marxilaiselta vasemmistolta. Egyptin ensimmäiseksi presidentiksi nostettiin vapaiden upseerien johtohahmo Nasserin sijaan Muhammad Nagib, Palestiinan sodan sotasankari jota pidettiin sopivampana keulakuvana. Vuonna 1953 päätettiin kieltää kaikki poliittiset puolueet, mukaan lukien vapaiden upseerien aikaisemmat liittolaiset. Nasser ajautui myöhemmin valtataisteluun Nagibin kanssa. Nasser voitti, aikaisempi presidentti Nagib pistettiin kotiarestiin ja Nasser valitutti itsensä uudeksi presidentiksi vuonna 1956.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Arthur Goldschmidt: Historical dictionary of Egypt, s. 165-166. (3. painos) Scarecrow Press, 2003. ISBN 0-8 108-4856-2 (englanniksi)
- ↑ a b c d Andrei Sergejeff: ”15. ja 16.”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3