Rikosseuraamuslaitos

Rikosseuraamuslaitos; Brottspåföljdsmyndigheten
Rise
	; Risen päätoimipaikka Helsingissä.
Perustettu	2010
Edeltävät virastot	Rikosseuraamusvirasto; (2001–2009); Kriminaalihuoltolaitos; (2001–2009)
Ministeriö	Oikeusministeriö
Sijainti	Lintulahdenkatu 5; Helsinki
Valtio	Suomi
Pääjohtaja	Anna Arola-Järvi
Työntekijöitä	2 583 (2023)
Vuosibudjetti	233,5 milj. € (2023)
Alaisvirastot	RSKK
Aiheesta muualla
	Sivusto
	Infobox OK

Rikosseuraamuslaitos (lyhenne Rise^[3], ruots. Brottspåföljdsmyndigheten) on Suomen valtionhallinnon organisaatio, joka vastaa vankeusrangaistusten ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta. Laitos toimii oikeusministeriön ohjauksessa ja toteuttaa ministeriön linjausten mukaista kriminaalipolitiikkaa. Rikosseuraamuslaitoksen ensisijainen tehtävä on huolehtia, että tuomioistuimien määräämät rangaistukset pannaan täytäntöön lainmukaisesti ja turvallisesti. Laitoksen erityisenä tavoitteena on parantaa yhteiskunnan turvallisuutta vähentämällä tuomittujen riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin. Rikosseuraamuslaitoksen toiminta on säädetty laissa.^[4]

Historia

Rikosseuraamuslaitosta edelsi Rikosseuraamusvirasto, joka johti sekä Vankeinhoitolaitoksen että Kriminaalihuoltolaitoksen toimintaa. Vuonna 2010 Vankeinhoitolaitos ja Kriminaalihuoltolaitos yhdistyivät yhdeksi virastoksi: Rikosseuraamuslaitokseksi. Rikosseuraamusviraston edeltäjinä toimivat vankeinhoitohallitus vuosina 1881–1923, oikeusministeriön vankeinhoito-osasto 1923–1937 ja 1950–2001 sekä vankeinhoitovirasto 1937–1950.^[5]

Suomen vankeinhoidon lasketaan alkaneen vuonna 1867, jolloin Adolf Grotenfelt (1828–1892) nimitettiin Suomen vankiloiden tarkastajaksi. Se oli ensiaskel kohti keskitettyä vankeinhoitohallintoa. Aiemmin, autonomian ajan alkuvuosikymmeninä, vastuu vankeinhoitoasioista jakautui usean eri viranomaisen kesken. Vankiloiden tarkastajien virkaa seurasi vankeinhoitohallituksen perustaminen. 25. tammikuuta 1881 annettiin vankeinhoitohallitusta koskeva johtosääntö, jossa muun muassa määrättiin vankeinhoitohallituksen tehtäväksi pitää "waaria siitä, että wankihuoneita ja ojennuslaitoksia ylläpidetään woimassa olevien lakien ja asetusten mukaan sekä että wankeinkuljetusta asianmukaisesti toimitetaan". Toimintansa vankeinhoitohallitus aloitti 1. marraskuuta 1881. Siihen kuului aluksi vain seitsemän henkilöä: ylitirehtööri, sihteeri, kamreeri, apukamreeri, kanslisti, kamarikirjuri ja vahtimestari. Ylitirehtöörinä toimi Adolf Grotenfelt.^[6]

Taloudelliset säästöt ja virkajärjestelmien yksinkertaistaminen johtivat vankeinhoitohallituksen lakkauttamiseen vuonna 1922. Sen seuraajaksi perustettiin oikeusministeriöön vankeinhoitoasiainosasto, joka aloitti toimintansa 1.1.1923. Vuoden 1937 alusta alkaen se muutettiin oikeusministeriön osastona toimivaksi vankeinhoitovirastoksi, jolle myönnettiin laaja itsenäinen toimivalta. Uudistuksen taustalla oli pyrkimys asioiden nopeampaan käsittelyyn ja joustavampaan päätöksentekoon.^[7] Sotien jälkeen vankeinhoitoviraston laajat itsenäiset toimivaltuudet joutuivat kritiikin kohteeksi, koska vankien oikeusturvaan liittyneisiin epäkohtiin ei ollut kyetty puuttumaan. Teuvo Auran johtaman komitean jättämän kriittisen mietinnön pohjalta virasto lakkautettiin toistamiseen 17.2.1950 annetulla asetuksella ja oikeusministeriön vankeinhoito-osasto perustettiin uudelleen. Sen yhteydessä toimi vuosina 1975–2001 julkisoikeudellinen Kriminaalihuoltoyhdistys. Osasto lakkautettiin 1.8.2001, jolloin silloinen Rikosseuraamusvirasto perustettiin.^[5]

Vankeinhoitohallinnon pääjohtajat

Vuoteen 1881 vankeinhoidon tarkastaja, 1881–1918 ylitirehtööri, 1918–1969 ylijohtaja, 1970 alkaen pääjohtaja

Adolf Grotenfelt 1867–1891
Alexis Gripenberg 1891–1901
Julius Dieckhoff 1902–1906
Alexis Gripenberg 1906–1911
Arthur Brofeldt 1912–1914
Paul Strauch 1914–1915
Nikolai Stromilov 1915–1917
Väinö Hakkila 1917–1918

Bruno Breitholtz 1918–1920
A. P. Arvelo 1920–1945
Valentin Soine 1946–1969
K. J. Lång 1970–1997
Markku Salminen 1998–2004
Esa Vesterbacka 2005–2019
Arto Kujala 2019–2023
Anna Arola-Järvi 2023-

^[5]^[8]

Organisaatio

Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa säätelevät Laki Rikosseuraamuslaitoksesta (953/2009) ja Valtioneuvoston asetus Rikosseuraamuslaitoksesta (1730/2015).^[9]^[10]

Oikeusministeriön alainen Kriminaalipoliittinen osasto ohjaa Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa. Rikosseuraamuslaitos jakautuu kolmeen rikosseuraamusalueeseen, joissa on yhteensä 26 vankilaa ja 14 yhdyskuntaseuraamustoimistoa. Jokaisella rikosseuraamusalueella on oma aluehallinto, joka koostuu aluekeskuksesta ja arviointikeskuksesta. Arviointikeskus vastaa laitoksiin sijoittamisesta sekä tutkintavankeuden kautta vankilaan tulevien tuomittujen arvioinnista ja sen perusteella tehtävästä rangaistusajan suunnittelusta. Hallintotyö on keskitetty aluekeskuksiin. Itä- ja Pohjois-Suomen alueen päätoimipaikka sijaitsee Kuopiossa, Länsi-Suomen alueen Tampereella ja Etelä-Suomen alueen Helsingissä.

Lisäksi organisaatioon kuuluu keskushallintoyksikkö Helsingissä ja Rikosseuraamusalan koulutuskeskus Vantaalla. Rangaistusten muodollisesta täytäntöönpanosta vastaa valtakunnallinen täytäntöönpanoyksikkö. Vankiterveydenhuolto siirtyi vuoden 2016 alusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alaisuuteen.

Rikosseuraamuskeskukset, vankilat ja yhdyskuntaseuraamustoimistot

Suomi on jaettu yhteentoista rikosseuraamuskeskukseen, joissa jokaisessa on vankiloita ja yhdyskuntaseuraamustoimistoja:^[11]