Nuorempi dryas

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Vanhin Dryas)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sarja Vaihe Alivaihe Kronozooni Aika
vuotta sitten
Holoseeni Preboreaali 10 640–11 560
Pleistoseeni Veiksel-jääkausi Jääkauden loppuvaihe Nuorempi Dryas 11 560–12 700
Allerød 12 700–13 350
Vanhempi Dryas 13 350–13 480
Bølling 13 480–13 730
Vanhin Dryas 13 780–13 860
Meiendorf 13 860–14 500
Keski-Veiksel-kausi
LGM 18 000–28 000
Denekamp 28 000–32 000
Hengelo 36 900–38 700
Moershoofd
Glinde 48 000–51 000
Ebersdorf
Oerel 55 400–57 700
Schalkholz
Varhaisjääkausi Odderade ±74 000
Rederstall
Brørup
Herning -116 000
Eem 116 000–128 000
Sinertävä: kylmää, punertava: lämmintä

Nuorempi dryaskausi oli viime jääkauden loppuvaiheen aikainen kylmä jakso, joka alkoi noin 12 800 kalenterivuotta sitten ja kesti noin 1 300 vuotta.

Ilmasto viileni nuoremman dryaskauden alussa melko nopeasti[1] ja jääkausi palasi laajoille alueille. Kun mannerjää alkoi vetäytyä, Suomeen syntyivät Salpausselät vetäytyvän mannerjään reunan pysähtyessä useaan otteeseen miltei paikalleen.

Pohjois-Euroopassa lapinvuokon (Dryas octopetala) luonnehtima arotundrakasvillisuus valtasi laajoilla alueilla alaa metsiltä. Kun tämän kasvillisuusvyöhykkeen eteläraja oli aiemmin Belgiassa, se oli nyt Keski-Ranskassa. Lössimuodostumia alkoi taas kehittyä. Mammutti palasi Baltiaan.

Jonkin ajan kuluttua kylmenemisestä Euroopan ilmasto myös muuttui kuivemmaksi, ehkä tuulten suunnan muutosten takia. Kuivuus hävitti metsiä muun muassa Italiasta. Kuivuus ulottui Levanttiin, mikä on mahdollinen syy maanviljelyksen alkamiselle siellä.

Kesät viilenivät nimenomaan pohjoisessa, Atlantin lähellä ainakin 6 °C[2] ja Pohjois-Euroopassa 2–3 °C[3][4]. Toisaalta eräät tropiikin alueet lämpenivät hieman[5].

Nuoremman dryaskauden taustatekijänä pidetään yleensä sitä, että Pohjois-Atlanttiin tuli jostain äkkiä paljon makeaa vettä. Makea vesi salpasi lämpöä kuljettavan Golf-virran ja termohaliinikierron. Makean veden lähde liittyi jollain tavoin nykyisen Kanadan yllä olleeseen valtavaan Laurentiden jääkilpeen, joka oli tuolloin sulamassa. Makean veden lähteestä kiistellään. Se saattoi olla tyhjenevä Agassiz-jääjärvi[6], jonka Laurentiden jääkilpi oli padonnut. Usein on väitettykenen mukaan?, että makean veden lähde oli mereen romahtava tai sulava Laurentiden jääkilpi. Erään näkemyksen mukaankenen mukaan? Laurentiden jääkilven sulaminen muutti matalapaineiden kulkusuuntaa niin, että matalapaineet toivat sateineen makeaa vettä yhä pohjoisemmaksi. Jotkut ovat väittäneet kylmenemisen syyksi tulivuorenpurkausta tai asteroidi-iskua.

Dryaskausi päättyi ilmaston äkilliseen lämpenemiseen noin 11 600 vuotta sitten, kun Golfvirta käynnistyi uudestaan. Dryaskautta seurasi alkavan holoseenikauden preboreaalinen ilmasto.

Nuoremman dryaskauden nimityksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri kielissä ja lähteissä käytetään kaudesta erilaisia nimityksiä ja lyhenteitä

  • YD (englanniksi Younger Dryas)
  • Nuorempi tundrakausi
  • Dryas III
  • GS-1, GS1 (Greenland Stadial I)
  • Loch Lomond Stadial [Britteinsaaret]
  • Nahanagan Stadial [Pohjois-Amerikka]
  • Salpausselkävaihe lähde?

Kylmeneminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinvuokko Dryas octopetala on antanut nimensä kylmälle Salpausselkien syntykaudelle.

Ennen nuorempaa dryaskautta vallitsi melko lämmin Alleröd-kausi.

Jääkairausnäytteiden mukaan lämpötila putosi epätasaisesti neljässä vaiheessa 12 850–12 700 vuotta sitten eli noin 150 vuoden aikana. Enin kylmeneminen lienee tapahtunut muutamassa kymmenessä vuodessa, mutta oli ehkä nopeampikin. Kylmeneminen noin 12 800–12 600 kalenterivuotta sitten näkyy eri alueiden lämpötiloissa selvästi.[7][8]

Viileneminen oli niin nopeaa ja laajaa, ettei vastaavaa ole koettu sen jälkeen. Se tuntui eniten Atlantin merialueitten rannikoilla[9] ja yleisemmin pohjoisella pallonpuoliskolla.

Lumiraja siirtyi alemmaksi monin paikoin. Tundra levisi laajoille alueille varsinkin Etelä-Skandinaviassa.[10]

Erityisesti talvet kylmenivät; kesälämpötilan lasku oli hillitympää[11]. Dryaskaudella talvilämpötila laski erityisen paljon pohjoisessa Keski-Euroopassa ja Skandinaviassa, jossa tammikuun keskilämpötila putosi laajoilla alueilla ainakin 10 °C[12]. Monilla alueilla Euraasiassa talvet kylmenivät ainakin 5 °C[13]. Pohjoisessa Keski-Euroopassa kesät viilenivät yleensä 2–3 °C.

Lämpötila ei silti laskenut joka puolella maailmaa. Uuden-Seelannin jäätiköt jatkoivat vetäytymistään. Tropiikissa tapahtui joillain alueilla jopa hienoista lämpenemistä. Etelämantereella lämpötila nousi hitaasti nuoremman dryaskauden ajan[14][15], koska lämmön siirtyminen etelästä pohjoiseen väheni[16]. Pohjoisen monsuuni heikkeni. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä jatkoi nuoremmalla dryaskaudellakin nousuaan[17]. Ilmakehän metaanin määrä laski huomattavasti nuoremmala dryaskaudella[14][18]. Grönlannin kairausnäytteiden pölymäärä kasvoi[19][20], samoin kalsiumin määrä[21].

Grönlanti oli nuoremmalla dryaskaudella 15 °C nykyistä kylmempi. Jääkauden kylmimpänä kautena nimittäin Grönlannin lämpötila laski 20 °C. Englannissa lämpötila laski 5 °C, Skandinavian eteläosassa ja Luoteis-Saksassa 4–5 °C ja suurimmassa osassa Eurooppaa vuoden keskilämpötila putosi 4–6 °C. Skotlannin kesälämpötila oli 9 °C alempi kuin nyt.[22]. Norjanmerellä, Pohjois-Atlantilla ja Pohjois-Euraasiassa lämpötila laski 10–12 °C. Kanadassa lämpötila laski ainakin 5 °C, jopa 6–20 °C ja Uudessa Englannissa 3–4 °C.

Alankomaiden heinäkuun keskilämpötila oli dryaskauden kylmimmällä kaudella 10 950–10 550 radiohiilivuotta sitten noin 12,5 ja tammikuun keskilämpötila -20 astetta[23], vuoden keskilämpötila taas -4 astetta. Tämä tarkoittaa sen olleen ikiroudan vyöhykkeellä ja olosuhteiden olleen vastaavanlaisia kuin vuoristossa puurajalla. Vuoden keskilämpötila on noin -1 °C.[24]

Jatkuva ikirouta ulottui Etelä-Englantiin ja epäjatkuva Pohjois-Ranskaan[25].

Merijään talvinen reuna oli Etelä-Englannin tasalla. Suihkuvirtaus ja matalapaineet kulkivat suunnilleen tätä reunaa pitkin, ja Pohjois-Saksan sisämaahan syntyi länsituulen aiheuttamina dyynejä. Mutta kesällä sula alue ulottui Norjan rannikolle.[26].

Kosteus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka lämpötila viileni, kausi oli alussa hyvin kostea, mutta ilmasto kuivui ajan myötä[11]. Eniten kasvillisuuden muutoksia aiheutti kuivuus, eikä nuorempi dryaskausi ollut keskimäärin niin kylmä kuin sen kylmimmistä kausista voisi luulla.[22] On epäilty, että nuoremman dryaskauden ilmastomuutokset olisivat aiheuttaneet maanviljelyn synnyn Natuf-kulttuurissa.

Kasvillisuus ja eläimistö dryaskaudella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Ruotsissa kasvoi nuoremmalla dryaskaudella napapajua[27].

Jääkauden aikoina laaja osa Euroopasta oli puutonta, mutta lämmin Bölling-Alleröd-kausi muutti tilanteen. Peura hävisi Belgiasta, ja aro metsä valtasi alaa Pohjois-Saksassa ja Tanskassa. Ennen dryaskautta metsä oli ehtinyt edetä idässä melkein Äänisen eteläosiin, ja lännessä Keski-Hollantiin, mistä alkoi Skooneen asti ulottuva aro.

Dryaskaudella ilmasto kylmeni ja kuivui niin, että tundran ja aron raja eteni 45–46,5° pohjoisten leveysasteiden väliin Keski-Ranskan ja Alppien tienoille[28][29]. Arotundra ulottui dryaskaudella Keski-Ranskaan ylängön etelälaidalle 45 leveysasteelle ja Alppien pohjoispuolelle noin 47 leveysasteelle, Dneprin mutkaan Dnepropetrovskiin ja Kaspianmeren pohjoispuolella 47,5 leveysasteelle. Metsää oli vasta Keski-Italiassa. Skandinaviassa metsä korvautui dryaskaudella tundralla. Irlannin ylämailla oli pieni jäätikkö ja jäätä oli Penniineillä. Alpeilla ja Suomesta itään oli polaariaavikkoa. Jäätikkö oli Vätternin keskiosan kohdalla eteläisessä Keski-Ruotsissa. Ikirouta ulottui noin 54 leveysasteelle, Pohjois-Irlantiin ja Etelä-Tanskaan, -8 °C heinäkuun keskilämpötilalla, ja epäjatkuva ikirouta noin 50 leveysasteelle eli Belgian eteläosiin ja pohjoisimpaan Ranskaan.

Kylmä arokasvillisuus ja peura palasivat Belgiaan, mutta peuraa ei enää tavattu Etelä-Saksassa kuten aiemmin jääkaudella. Dryaskautta luonnehti jäätikön ulkopuolisilla kuivilla mailla lapinvuokko, kääpiöpaju ja hapro (Oxyria digyna) ja myös marunat (Artemisia) ja efedrat (Ephedra) sekä maaperän niukan typpipitoisuuden takia kurjenherneet (Astragalus).[30]. Baltiaan levisi kuivilla alueilla tyypillinen päivännoutoa Helianthemum nummularumia. Virossa kasvoi maruna, savikka, vaivaiskoivu. Marunaa (Artemisia) oli Etelä-Virossa 27–78 %, Pohjois-Virossa yleensä yli 70 %, saroja 30–45 %, heiniä 20 %, vaivaiskoivua 20–25 %[31].

Alleröd-kaudella poissa ollut mammutti palasi Eestiin ja Latviaan nuoremmalla dryskaudella ympäristöön, missä hajanaisia kuusia kasvoi kylmällä arotundralla[32].

Lounais-Suomesta Tenholasta on löydetty nuorammalta Dryaskaudelta peräisin oleva naalin leukaluu[33].

Dryaskauden jälkeen noin 11 500 vuotta sitten hävisivät Viron mammutit ja villipeurat[33].

Nuoremman dryaskauden kulttuureja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dryaskaudella ihmisasutusta oli laajahkosti noin tuhat kilometriä jään reunasta. Noin 55,5 leveysasteen eteläpuolella olivat Ahrensburgin kulttuuri ja Swidryn kulttuuri. Ahrensburgin kulttuurin peuraa metsästäviä ihmisiä oli Pohjois-Saksassa, Etelä- ja Keski-Tanskassa ja aivan Ruotsin eteläkärjessä[34]. Idempänä Puolassa oli myös peuran metsästyksestä elänyt Swidryn kulttuuri. Dryaskausi hävitti Norjan rannikon asutuksen, mutta pohjoisimman Norjan Komsan kulttuuri säilyi. Noin 12 200 vuotta sitten asui Äänisen itäpuolella ihmisiä Butovon kulttuurin piirissä.[35]. Pohjois-Amerikan Clovisin kulttuuri hävisi kauden alkuun mennessä.

Lähi-idässä ilmasto kuivui huomattavasti nuoremmalla dryaskaudella. Tällöin elettiin Natuf-kautta ja epipaleoliittisen kauden loppua. Asutus muuttui väliaikaiseksi, jolloin ihmiset vaelsivat monien alueiden halki. Tell Abu Hureyrassa, joka oli harvoja tuohon aikaan kasvavia keskuksia, saatettiin viljellä ruista.lähde?

Alla on lueteltu kulttuureja 13 000–11 000 vuotta sitten:

Syy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
NGRIP-jääkairausnäytteestä mitattu kalsiumin määrä. Se kasvoi nuoremman dryaskauden aikana. Tämä viittaa länsituulten voimistumiseen.

Nuorempaa dryaskautta pidetään useimmiten tyypillisenä jääkauden aikaisena kylmänä jaksona, stadiaalina.

Stadiaalien syistä on eri teorioita. Stadiaalin aiheuttaa yleisimmän näkemyksen mukaan suuri makean veden määrän vapautuminen Pohjois-Atlanttiin. Tämä salpaa Golf-virran. Eri teorioissa makean veden lähde on joko luhistuva tai sulava jäätikkö, tyhjenevä jääjärvi tai matalapaineiden kuljettama sadevesi.

Monesti sanotaan, että Kanadan yllä olleesta Laurentian mannerjäätiköstä romahti suuri osa äkkiä mereen kasautuneen jäätikön sisäisen painon takia. Tätä sanotaan Heinrichin tapahtumaksi.[36] Atlanttiin vapautui suuri määrä jäävuoria, joista suli makeaa vettä.[37][38] Näin syntynyt makean veden pulssi pysäytti pohjoiseen Golfvirran haaran, joka on osa Atlantin termohaliinikiertoa. Toinen sulaveden lähde on voinut olla jäätiköstä suoraan sulanut vesi.[39] Kolmas mahdollinen makean veden lähde on saattanut olla suuren jääjärven tyhjeneminen.[40][39]

Toisen näkemyksen mukaan sulava ja vetäytyvän Laurentiden jääkilven reunan muutos siirsi suihkuvirtausta. Niinpä suihkuvirtausta pitkin kulkevat matalapaineet kulkivat aiempaa pohjoisemmaksi tuoden sadetta ja suolatonta vettä pohjois-Atlantille. Tämä sadevesi lopulta salpasi Golf-virran[41].

Pohjois-Atlantin polaaririntama siirtyi etelään leveysasteelle 45. leveysasteelle[42], joka on vain 5–10 astetta pohjoiseen jääkauden huipun aikaisesta asemasta.[43] Merijään raja ja merivirtausten polaaririntama siirtyi Islannin seuduilta Pohjois-Espanjan seuduille[44][45][46][47], mutta ei aivan niin etelään kuin jääkauden kylmimpänä jaksona[48]. Kun Pohjois-Atlantilla oli merijää etelämpänä, se ohjasi kylmän ilman Eurooppaan.[49][50]. Meren jäätyminen ohjasi lännestä tulevan lämpimän ilmavirtauksen etelämmäs ja viilensi sitä.[51] Kylmentävä vaikutus tuntui tietokonelaskujen mukaan eniten Huippuvuorten ja Islannin välillä, mutta myös Länsi- ja Pohjois-Euroopassa ja lievänä lähes koko pohjoisella pallonpuoliskolla[52].

Länsi-Saksassa näkyy Meerfelder maarin kerrostumissa merkkejä syksy-talvi-kesäajan myrskyisyyden äkillisestä lisääntymisestä ennen vuotta 12679 BP[53]. Tämä on päätelty vetyisotoopeista[54].

Eräs dryaskauden aiheuttava tekijä olisi voinut olla Auringon säteilymäärän muutos. Joidenkin tutkijoiden mukaan Auringon säteilymäärässä tapahtuva pienehkö muutos olisi laukaissut merivirtojen muutoksen, joka olisi viilentänyt ilmastoa voimakkaasti. Merivirtojen suunta olisi muuttunut, merijää levinnyt etelään ja sen mukana kylmän arktisen ilmamassan raja. Monesti puhutaan noin 1 500 vuoden jaksosta Auringon aktiivisuudessa.lähde?

Nuoremman dryaskauden aloittajaksi on myös ehdotettu asteroidin törmäystä[55] johon liittyy muun muassa hiilipitoinen kerrostuma Clovis-kulttuurin löytöpaikoissa. On myös spekuloitu tulivuorenpurkausta, mutta tätä ei kyetä todistamaan.lähde?

Moreenimuodostumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skandinaviassa ja muualla maailmassa syntyi Nuoremman Dryaskauden aikana moreenimuodostumia.

Suomessa Salpausselille syntyi deltoja, sandureita, jäätikköjokikerrostumia, pohjakerrostumia, rantakerrostumia ja päätemoreeneja [56].

Suomessa mannerjäätikön reuna lienee ollut kauden alussa Heinolan tasalla,[35] mutta se eteni takaisin ensimmäiselle Salpausselälle[57]. Salpausselkiä syntyi kaksi noin 15–25 kilometrin välein. 200 vuoden sisään jään reuna pysytteli miltei paikoillaan muutaman kilometrin sisällä.

  • Salpausselät
    • I Salpausselkä noin 12 250–12 050 kalenterivuotta sitten, [58]
    • II Salpausselkä noin 11 790–11 550
    • III Salpausselkä noin 11 400–11 300
  • Keski-Ruotsin reunamoreenit
  • Ra-moreenit Norjassa
  • Egesen-moreenit Alpeilla
  • Mount Waskayn eteneminen Alaskassa

Kerrostumatutkimuksia Meerfelder-järvellä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jääkauden loppuvaiheen ilmastovaihtelut 16 000–10 000 vuotta sitten Grönlannin jääkairausnäytteen happi-isotooppianalyysin mukaan. Aika kulkee kuvassa vasemmalta oikealle. Nuorempi dryaskausi on kuvaajan keskiosan kuoppa. Jyrkkinä lämpötilan nousuina näkyvät selvimmin vasemmalla Bölling-kauden alku ja oikealla nuoremman dryaskauden päättänyt nopea lämpeneminen, holoseenin alku.

Achim Bauerin ryhmä on tutkinut Saksan länsiosien Meerfelder-järven (Meerfelder Maar, MFM) kerrostumia. Niissä näkyy kuinka Grönlanti ja Eurooppa kylmenivät 12 850 vuotta sitten. Sitten 170 vuotta myöhemmin tuulet muuttivat suuntaansa, ja niinpä Euroopan ilmasto kuivui noin 12 690 vuotta sitten[59]. Tällä ajalla Meerfelder-järven sedimenteissä näkyy muutama kylmä vuosi, joiden jälkeen lämpimämpi ilmasto palasi ja kylmä kausi alkoi syksyllä ja talvella 12 679 vuotta sitten. Kasvisto muuttui 20 vuoden viiveellä. Kesälämpötilat eivät laskeneet juurikaan, mutta sää viileni syksyllä, talvella ja keväällä[60]. Ilmakehään levisi Keski-Aasian lössiaroilta enemmän pölyä, niin kuin jääkauden kylminä aikoina.

Vanhempi dryaskausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ns. vanhempi dryaskausi (OD) tai vanha tundrakausi oli nuorempaa dryasta edeltänyt kylmä jakso, joka sijoittui lämpimämpien Bölling- ja Allerødkausien väliin ja kesti 150–300 vuotta. Lauhkean vyöhykkeen puut ja eläimet hävisivät Pohjois-Ranskasta, Ardennien tasanko oli jälleen kerran kuivuuden tai maan routimisen takia joutomaata. Pariisin altaan ihmiset kaikkosivat, asutuksen painopiste siirtyi Morvaniin.

IACP

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Allerödin lopuilla noin 13 275–13 000 kalenterivuotta sitten[61] hieman ennen nuorempaa dryasta koettiin lyhyehkö kylmä ajanjaksolähde? Allerödin kylmä kausi (IACP Inter Alleröd Cold periodlähde?[62]. Kausi oli kylmempi kuin vanhempi dryas, muttei niin kylmä kuin nuorempi dryas. kausi tunnetaan myös nimellä GI-1b[63].

Päättyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorempi dryaskausi päättyi asteittaiseen, nopeaan lämpenemiseen noin 11 600–-11 500 vuotta sitten. Pleistoseeniin ajoittuva kylmä nuorempi dryas päättyi noin 70 vuodessa[64].

Grönlannin NGRIP-jääkairausnäytteestä mitattujen kaasukuplien kaasupitoisuuksien mukaan metaanin CH4 määrä (vihreä) nousi äkisti jääkauden lopussa, samoin kuin jään raskaan hapen määrä delta-O18:kin (punainen). Delta-O18 mittaa lähinnä lämpötilaa, metaanin määrä ehkä ikiroudan sulamista tai soistumista. Metaanin ja raskaan hapen ajoitukset ovat hieman eri menetelmillä saatuja, jolloin käyrät eivät ole tahdissa.

Jossain määrin on eri tietoja siitä, milloin nuorempi dryas päättyi ja jääkauden jälkeinen lämpimämpi holoseeni alkoi. Eri lähteistä koottujen tietojen mukaan tämä olisi saattanut tapahtua 11 900–11 200 vuotta sitten[65][66][67], keskimäärin noin 11 500 kalenterivuotta sitten.

Yleensä ajatellaan Grönlannin näytteiden pohjalta, että kylmä dryaskausi päättyi noin 11 640–11 550 kalenterivuotta sitten noin 7 °C:n nopeaan lämpenemiseen suunnilleen 50–75 vuodessa, kolmessa 5 vuoden portaassa. Siirtyminen saattoi viedä alle 20 vuotta pölynäytteiden mukaan[65]. Tällöin Grönlannissa alkoi sataa lunta aiempaa enemmän. Novaja Zemljan viimeinen jään eteneminen on ajoitettu aikaan 10550+-160 BP ja Jamalin niemimaan eteläosien turva alkoi syntyä 10 700 BP[68]. Taimyrin niemimaan itäosissa puuraja siirtyi 10 500 BP 600 km pohjoiseen[68]. Keski-Siperiassa napapiirin seuduilla syntyivät viimeiset jääkartiot 11650+-90 BP[68].

Saksassa Hollzmaar-järvestä tehtyjen tutkimusten mukaan angervot yleistyivät 11 608 vuotta sitten[66]. Puiden siitepölyt yleistyivät Saksassa nopeasti 11 590–11 522 vuotta sitten[66]. Puolassa tehtyjen Gosciaz-järven kerrostumista tutkimusten mukaan ensimmäiset merkit lämpenemisestä olivat noin 11580 kalenterivuotta sitten[69]. Tämän mukaan kylmän pleistoseenin ja lämpenevän preboreaalin raja oli noin 11 530–11 460 vuotta sitten[69] ja kesti noin 70–80 vuotta. Ensimmäiset merkit ilmaston lämpenemisestä olivat 11 580 vuotta sitten. 11 550 vuotta sitten satoi talvella enemmän, kesällä vähemmän 30 vuoden ajan. Ennen varsinaista suurta lämpenemistä oli kostea lyhyt kausi noin 11 525 vuotta sitten. Nopea lämpeneminen alkoi noin 11 520 vuotta sitten, kun talvet lämpenivät ja kostuivat, mutta kesät kuivuivat. Alun kosteuden jälkeen kuivui pian uudelleen. Erityisen nopea hyppäys tapahtui noin 11 510 vuotta sitten, mutta haapa, korte ja agervo yleistyivät[69]. Heinämäiset kasvit yleistyivät jo 11550 vuotta sitten. Toisessa n. 11 500–11 460 vuotta sitten olleessa nopeassa lämpenemisvaiheessa myös kesät lämpenivät ja ilmasto kostui. Varsinaisen preboreaalin alussa moin 11 460–11 390 vuotta sitten oli melko lämmintä ja kuivaa, ja tämän jälkeen lämmintä ja kosteaa. Ehkä jääjärven tyhjenemisen luoman merivirtamuutoksen aiheuttama Preboreaalin kylmä heilahdus noin 11 400–11 250 vuotta sitten kylmensi ja kuivatti ilmastoa vielä hetkeksi.

Saman suuntaisia ajoituksia antavat myös muita järvistä tehdyt tutkimukset. Gerzenseessä nopein lämpeneminen tapahtui 11 526–11 501 vuotta sitten[70].

On väitetty, että koko lämpeneminen olisi tapahtunut muutamassa vuodessa, ja nopean lämpenemisen uskotaan olleen paikallista. Monissa kohdin vuoden keskilämpötila nousi melko nopeasti 5 °C. Koko maapallon alueella lämpötilan nousu lienee ollut hitaampaa. Tällöin jääkauden ankarat ilmasto-olot päättyivät, mutta jää pysyi Suomessa vielä ainakin 1 000 vuotta.lähde?

Kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorempaan dryaskauteen liittyy yhä arvoituksia. Etelä-Amerikka jäähtyi ensin 550 vuotta (400–700 vuotta) ennen muun maailman jäähtymistä. Tätä jäähtymistä kutsutaan nimellä HMCR, Huelmo/Mascardi Cold Reversal. HMCR päättyi samaan aikaan kuin nuorempi dryas. Silti tämän jakson ajoituksessa on vaikeuksia. Sen oletetaan olleen 14 000–14 700. Pohjois-Atlantin merivirtojen muutokseen nojaava teoria ei selitä, miksi Etelä-Amerikka jäähtyi ensin HMCR-tapahtumassa.

Dryaskauden jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dryaskaudella oli ilmastossa vaihtelua ja havaitaan muun muassa 500 vuoden jaksollisuutta ja kylmyyshuippuja 11 810, 12 220 ja 12 640 vuotta sitten.[71]

  • 10 700–10 400 radiohiilivuotta sitten hyvin kylmä jakso, 3 kylmää huippua
  • 9 850–9 600 radiohiilivuotta sitten hyvin kylmä jakso, 4 kylmää huippua

Jääkairausnäytteistä saatuja vuosilukuja:lähde?

  • 13 250–13 000 (kesk. 13 100) erittäin kylmä piikki ennen dryasta
  • 13 000–12 900 dryaskauden alku, lämpötilan pudotus jääkauden oloihin, tundra leviää laajalle alueelle
  • 12 750 kylmin huippu
  • n. 12 700–12 100 hitaasti lämpenevää noin 2 °C/1000 v, kylmiä piikkejälähde?
  • 12 450 kylmä notkahdus
  • 12 150 kylmä notkahdus[72]
  • 12 000 hyvin pieni kylmä notkahdus
  • 12 000–11 800 hyvin kylmä notkahdus
  • 11 750 pieni kylmä notkahdus
  • 11 750–11 600 nopea lämpeneminen
  • 11 400–11 200, kylmin 11 300 kylmä piikki dryaksen jälkeen.
  • 11 000 kylmä piikki
  • 10 900 kylmä piikkilähde?

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959
  • Koivisto M: Jääkaudet. WSOY, 2004. ISBN 9789510291016
  • Ruddiman, William F: Earth's climate : past and future. Worth, 2008. ISBN 9780716784906
  • Wilson, R. C. L. & Drury, S. A. & Chapman, J. L.: The Great Ice Age: Climate Change and Life.. Routledge, 2000. ISBN 0415198410
  • "Rutter&Velichko 1997" Quaternary of northern eurasia: Late pleistocene and holocene landscapes, stratigraphy and environments, Nat W. Rutter, editor-in-chief, Guest editors A. A. Velichko et al, Vols 41/42 July/August 1997, ISSN 1040-6182
  • Jääkauden jälkeläiset - Suomen lintujen ja nisäkkäiden varhainen historia, Pirkko Ukkonen Kristiina Mannermaa, Museovirsto Helsinki 2017, Museoviraston julkaisuja 8, ISBN 978-951-616-281-5, ISSN 2243-1357

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Younger Dryas Period atmos.washington.edu. Arkistoitu 22.2.2011. (englanniksi)
  2. ↑ Evidence of cooling Younger Dryas Oxygen-18 AMS 14 C North Pacifie Paleaoclimatology during the Younger Dryas in the western North Pacifie Najib Kallel 1988
  3. ↑ [file:///C:/inky1/Younger%20Dryas%20FGW%20%28van%20Asch%20et%20al%202012%29.pdf The Younger Dryas cooling in northeast Germany: summer temperature and environmental changes in the Friedland Under Grosse Wiese region] Nelleke Van Asch Marjan E. Kloos Oliver Heiri Pim De Klerk and Wim Z. Hoek, Journal Of Quaternary Science (2012) 27 (5) 531–5, 67-8179. DOI: 10.1002/jqs.2547
  4. ↑ Younger Dryas and Allerod summer temperatures at Gerzensee (Switzerland) inferred from fossil pollen and cladoceran assemblages (Arkistoitu – Internet Archive) 2 (Arkistoitu – Internet Archive) Lotter, AF; Birks, HJB; Eicher, U; Hofmann, W; Schwander, J; Wick, L; (2000) Younger Dryas and Allerod summer temperatures at Gerzensee (Switzerland) inferred from fossil pollen and cladoceran assemblages. PALAEOGEOGR PALAEOCL, 159 (3–4) 349–361.
  5. ↑ Revisiting the Younger Dryas Chris Colose, RealClimate 2010
  6. ↑ Fagan 2008, s. 154
  7. ↑ http://www.geophysik.uni-kiel.de/~sabine/DieErde/Erdgeschichte/pleisto-eiszeit.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ The Younger Dryas Climate Even A E Carlson, Elsevier 2013, Encyclopedia of Quaternary Science, (2013), vol. 3, pp. 126–134
  9. ↑ http://www.nap.edu/openbook.php?record_id=10136&page=32, Abrupt Climate Change: Inevitable Surprises (2002),FIGURE 2.4 Global extent of terrestrial (pollen) and ice core (isotopic) evidence where the Younger Dryas cooling (11 500–13 000 BP) has been found.
  10. ↑ Lateglacial period in Caithness fettes.com. Arkistoitu 8.1.2009. (englanniksi)
  11. ↑ a b [imulation of the Younger Dryas climate in Europe using a regional climate model nested in an AGCM: preliminary results] ranssen. isarin et al, Global and Planetary Change 30 2001 41–57
  12. ↑ Rutter 1997, s. 104
  13. ↑ [1]
  14. ↑ a b [2] Pedro, J. B., Rasmussen, S. O., van Ommen, T. D., Morgan, V. I., Chappellaz, J., Moy, A. D., ... Delmotte, M. (2011). The last deglaciation: timing the bipolar seesaw. Climate of the Past, 7, 671. 10.5194/cp-7-671-2011
  15. ↑ The Younger Dryas
  16. ↑ What Caused the Younger Dryas Cold Event? Anders E. Carlson, doi: 10.1130/focus042010.1 v. 38 no. 4 p. 383–384
  17. ↑ Past temperature in Greenland adjusted
  18. ↑ [3] (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ What If the Conveyor Were to Shut Down? Reflections on a Possible Outcome of the Great Global Experiment W. S. Broecker Reflections on a Possible Outcome of the Great Global Experiment," GSA Today 9(1):1–7 (January 1999)
  20. ↑ The role of mineral-dust aerosols in polar temperature amplification F. Lambert, J-S. Kug R. J. Park N. Mahowald G. Winckler A. Abe-Ouchi R. O’ishi T. Takemura & J-H. Lee, Nature Climate Change 3, 487–491 (2013) doi:10.1038/nclimate1785
  21. ↑ Pre-Holocene Rapid Climate Change from the ARCSS/GISP2 Ice Core (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ a b Europe during the last 150,000 years esd.ornl.gov. (englanniksi)
  23. ↑ Myös Fagan 2008, s. 155
  24. ↑ Tom V. Tilburg: The mean temperature of the warmest and coldest month during the Younger Dryas over East and West Europe asardes.falw.vu.nl. 2.2.2006. Arkistoitu 26.5.2012. (englanniksi)
  25. ↑ ermafrost as a critical factor in paleoclimate modelling: the Younger Dryas case in Europe H. rensset et al, Earth and Planetary Science Letters 176 (2000) 1^5
  26. ↑ The impact of the North Atlantic ocean on the Younger Dryas climate in north-western and central Europe (Arkistoitu – Internet Archive) Isarin, R.F.B., Renssen, H. and Vandenberghe, Journal of Quaternary Science 1988, 13 (5), 447–453
  27. ↑ Late-glacial and early Holocene variations in atmospheric CO2 concentration indicated by high-resolution stomatal index data Mats Rundgren, Svante Björck, Earth and Planetary Science Letters 213 (2003) 191^204
  28. ↑ http://www.esd.ornl.gov/projects/qen/NEW_MAPS/europe4.gif
  29. ↑ http://www.esd.ornl.gov/projects/qen/nercEUROPE.html, Europe During The Last 150,000 YEARS, Compiled by Jonathan Adams, Environmental Sciences Division, Oak Ridge National Laboratory, Oak Ridge, TN 37831, USA
  30. ↑ Holocene Chronology "The Blytt-Sernander Sequence" geo.arizona.edu. Arkistoitu 27.10.2005. (englanniksi)
  31. ↑ Pirrus, R., Raukas, A., 1996. Late-glacial stratigraphy in Estonia. Proceedings of the Estonian Academy of Sciences, Geology 1996 45 (1), 34–45.
  32. ↑ Woolly mammoth (Mammuthus primigenius Blum.) and its environment in northern Europe during the last glaciation Ukkonen et al. Quaternary Science Reviews 30, 2011, 693–712
  33. ↑ a b Ukkonen 2017, s. 31
  34. ↑ Brian T. Wygal, Stephan M. Heidenreich: Deglaciation and Human Colonization of Northern Europe. Journal of World Prehistory, 1.8.2014, nro 2, s. 111–144. doi:10.1007/s10963-014-9075-z ISSN 0892-7537 Artikkelin verkkoversio.
  35. ↑ a b Suomen vapautuminen 13–10 000 vs (pdf) hokkanen.wellfish.org. 2.2.2007.[vanhentunut linkki – ei arkistoissa ]
  36. ↑ El Younger Dryas homepage.mac.com. Arkistoitu 13.5.2012.
  37. ↑ Mechanisms that Can Cause Abrupt Climate Change NOAA. (englanniksi)
  38. ↑ http://klimakatastrophe.wordpress.com/2008/04/21/zum-klima-der-letzten-eiszeit-und-zum-abreisen-des-golfstroms/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  39. ↑ a b Corrientes oceánicas y circulación termohalina
  40. ↑ Hamburger Bildungserver
  41. ↑ Rain driven by receding ice sheets as a cause of past climate change Ian Eisenman Cecilia M. Bitz Eli Tziperman, PALEOCEANOGRAPHY, VOL. 24, PA4209, doi:10.1029/2009PA001778, 2009
  42. ↑ Wilson Chapman Drury 2000, s. 23
  43. ↑ The Younger Dryas Event Global Climate Change Student Guide. Arkistoitu 12.10.2008. (englanniksi)
  44. ↑ Petr Pokorný: Long-term development of Třeboň landscape as response to past global climate changes The International Long Term Ecological Research Network. Arkistoitu 29.12.2004. (englanniksi)
  45. ↑ 54. The Oldest Americans, An Introduction, by George Weber, Last change 1 March 2008 andaman.org. Arkistoitu 18.7.2012. (englanniksi)
  46. ↑ Lateglacial period in Caithness fettes.com. Arkistoitu 29.9.2013. (englanniksi)
  47. ↑ Abrupt Climate Change oceanworld.tamu.edu. Arkistoitu 10.3.2016. (englanniksi)
  48. ↑ Ruddiman 2008, s. 235
  49. ↑ http://www.manicore.com/anglais/documentation_a/greenhouse/currents.html Will marine currents change? Jean-Marc Jankovici
  50. ↑ Wilson Chapman Drury 2000, s. 124
  51. ↑ Geophsyik Kielin yliopisto (saksaksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  52. ↑ circulations are changing, 8 November, 2008 Comments to: web.library@aph.gov.au, Last reviewed 18 November, 2008 by the Parliamentary Library Web Manager[vanhentunut linkki]
  53. ↑ An abrupt wind shift in western Europe at the onset of the Younger Dryas cold period Achim Brauer1, Gerald H. Haug2,3, Peter Dulski1, Daniel M. Sigman4 & Jörg F. W. Negendank1 Nature Geoscience 1, 520–523 (2008)
  54. ↑ Atmospheric circulation shifts during the Younger Dryas in Western Europe Geophysical Research Abstracts Vol. 14, EGU2012-324, 2012 EGU General Assembly 2012 2011
  55. ↑ Evidence for an extraterrestrial impact 12,900 years ago that contributed to the megafaunal extinctions and the Younger Dryas cooling. PNAS, 9.10.2007, 104. vsk, nro 41, s. 16016–16021. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  56. ↑ Jäätikköjokimuodostumat
  57. ↑ Suomen vapautuminen 13 - 10 000 vs
  58. ↑ Marjatta Koivisto, Jääkaudet, WSOY 2004, ISBN 951-0-29101-3,www.vsoy.fi, sivu 77
  59. ↑ Delayed hydrological response to Greenland cooling at the onset of the Younger Dryas in western Europe O. Rach A. Brauer H. Wilkes & D. Sachse, Nature Geoscience 7, 109–112 (2014) doi:10.1038/ngeo2053
  60. ↑ Ilmasto jäähtyi yhdessä vuodessa jääkauden lämpenemisvaiheessa Yle. Arkistoitu 23.7.2012.
  61. ↑ High-resolution late-glacial chronology for the Gerzensee lake record (Switzerland): δ18O correlation between a Gerzensee-stack and NGRIP (Arkistoitu – Internet Archive) Raden U.J. et al, Palaeogeogr. Palaeoclimatol. Palaeoecol. (2012), doi: 10.1016/j.palaeo.2012.05.017
  62. ↑ Three Amphi Atlantic Century Scale Cold Events During The Bølling Allerød Warm Period (Arkistoitu – Internet Archive) Zicheng YU and Ulrich Eicher, Géographie physique et Quaternaire, accepted 6 December 2001
  63. ↑ The last deglaciation: timing the bipolar seesaw J. B. Pedro T. D. van Ommen et al, Clim. Past, pdf sivu 8/14(677)
  64. ↑ High-resolution lacustrine record of the late glacial/holocene transition in central Europe Quaternary Science Reviews Volume 12, Issue 5, 1993, Pages 287–294 http://dx.doi.org/10.1016/0277-3791(93)90037-M
  65. ↑ a b Abrupt increase in Greenland snow accumulation at the end of the Younger Dryas event R B Alley, D A Meese, C A Shuman, A J Gow, K C Taylor, P M Grootes, J W C White, M Ram, E D Waddington, P A Mayewski, G A Zielinski Nature (Impact Factor: 38.6). 01/1993; 362. DOI:10.1038/362527a0
  66. ↑ a b c Palynological analyses in the laminated sediment of Lake Holzmaar (Eifel, Germany): duration of Lateglacial and Preboreal biozones (Arkistoitu – Internet Archive) Leroy, S. A. G., Zolitschka, B., Negendank, J. F. W. & Seret, G. 2000 (March). Boreas, Vol. 29, pp. 52–71. Oslo. ISSN 0300-9483
  67. ↑ [folk.uib.no/ngljm/PDF_files/GULLIKSEN98.PDF A calendar age estimate of the Younger Dryas-Holocene boundary at Kråkenes, western Norway] Steinar Gulliksen Hilary H. Birks Göran Possnert Jan Mangerud, The Holocene 8,3 (1998) pp. 249–259
  68. ↑ a b c "Rutter&Velichko 1997" s. 23
  69. ↑ a b c Very fast environmental changes at the Pleistocene/Holocene boundary, recorded in laminated sediments of Lake GościView the MathML sourceż, Poland M. Ralska-Jasiewiczowa T. Goslar K. Różański A. Wacnik J. Czernik L. Chróstf, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology Volume 193, Issue 2, 15 April 2003, Pages 225–247, http://dx.doi.org/10.1016/S0031-0182(03)00227-X
  70. ↑ [DOI:10.1016/S0031-0182(00)00092-4 Quantification of biotic responses to rapid climatic changes around the Younger Dryas — a synthesis] Brigitta Ammann H.J.B Birks Stephen J Brooks Ulrich Eicher Ulrich von Grafenstein Wolfgang Hofmann Geoffrey Lemdahl Jakob Schwander, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology 159 (2000) 313–347 www.
  71. ↑ The Younger Dryas agu.org. Arkistoitu 25.9.2009. (englanniksi)
  72. ↑ Figure 2 : Rapid oceanic and atmospheric changes during the Younger Dryas cold period : Nature Geoscience www.nature.com. Viitattu 12.9.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nuorempi_dryas&oldid=22396348”