Vanha valtakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gizan pyramidit, jotka rakennettiin neljännen dynastian aikana.
Osa artikkelisarjaa

Vanha valtakunta on muinaisen Egyptin historiallinen kausi, joka kesti yli viisisataa vuotta, 2686–2160 eaa.[1] tai 2655−2155 eaa.[2] Vanha valtakunta käsitti dynastiat 36.[2]

Vanha valtakunta oli egyptiläisen kulttuurin ensimmäinen suuri kukoistuskausi. Sen aikana faaraon mahti oli suurimmillaan, ja auringonjumala Ran pojaksi kutsutut faaraot rakennuttivat itselleen kivestä tehtyjä valtavia monumentteja, temppeleitä ja pyramideja. Kolmannen dynastian faarao Djoserin rakennuttama Sakkaran porraspyramidi oli ensimmäinen monumentaalinen kivirakennus. Suurimpien pyramidien rakentajia olivat neljännen dynastian Khufu (kreikaksi Kheops), Khafre ja Menkaure.[3] Heidän rakennuttamiensa Gizan pyramidien juurelle louhittiin myös kalliosta ihmispäistä leijonaa esittävä sfinksi.[4] Vanhan valtakunnan aikana Egyptin reliefitaide ja kirjoitus eivät vielä olleet yhtä hienostuneita kuin myöhempinä kausina[5].

Valtiontalous perustui veroina kerättyihin luonnontuotteisiin, eikä rahaa tunnettu. Valtion osuus maan tuotteista kuljetettiin faaraon varastoaittoihin, joista tavarat joko siirtyivät hovin ylläpitoon, jaettiin palkkoina virkamiehille tai vietiin maasta maksuna vieraista maista ostetuista tuotteista.[6]

Faaraot alkoivat kiinnittää huomiota ensimmäisen kataraktin eteläpuoliseen maahan.[6] Ensimmäiset todisteet Egyptin ulkomaankaupasta ovat peräisin viidenneltä dynastialta[7]. Kuudennen hallitsijasuvun aikana ensimmäinen katarakti kanavoitiin, jotta pienemmät alukset saattoivat ohittaa sen. Etelään lähetetyt retkikunnat toivat mukanaan Nubian tuotteita: norsunluuta, eebenholtsia ja kultahiekkaa.[6]

Heikkouden aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faaraon mahti heikkeni kauden loppupuolella, kun läänien eli nomosten johtajat kahmivat itselleen lisää valtaa. Pitkäaikaisin hallitsija oli faarao Pepi II, mutta pian hänen kuolemansa jälkeen alkoivat vallanperimysriidat. Vanha valtakunta päättyi sekasortoiseen välikauteen, kun syntyi epätietoisuutta faaraon seuraajasta ja paikallinen ylimystö alkoi tavoitella valtaa.[8]

  • Rolf Grönblom: Faaraoiden Egypti. Suomentanut Tuula Kojo. Schildts Kustannus Oy, 2002. ISBN 951-50-1259-7
  1. Jaromir Malek: Primary Sources of the Old Kingdom BBC History. 17.2.2011. Viitattu 28.5.2012. (englanniksi)
  2. a b Kaisu-Maija Nenonen ja Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY 1998. Hakusana "Egypti", s. 750.
  3. Grönblom 2002, s. 48–49, 54
  4. Grönblom 2002, s. 76–77
  5. Grönblom 2002, s. 50
  6. a b c Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 1. Egypti - Etu-Aasia, s. 93-95. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09729-2
  7. Grönblom 2002, s. 78
  8. Grönblom 2002, s. 82–84

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.