Vanantaan kartano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanantaan kartanon uusbarokkia edustava päärakennus vuonna 1911.

Vanantaan kartano (ruots. Vånå gård) on yksityisomistuksessa oleva kartano Janakkalassa, Kanta-Hämeessä. Vanantaan kartanon välittömässä naapurustossa on Kiipulan kylä.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilojen historiaa voidaan seurata aina 1500-luvulta, ja ensimmäiset omistajat on mainittu vuodelta 1539. Varsinaisesti kartanon alkuna voidaan pitää Alastalon ja Simolan tilojen muuttumista säterikartanoksi vuonna 1582. Tällöin Maunu Heikinpoika Spåre sai tiloihin oikeuden. Kustaa III:n vallankumouksessa 1772 aateloitu vänrikki Henrik Justander aateloitiin kuninkaalle tekemistään palveluksista 13. syyskuuta 1772, ja hän otti nimekseen Standertskjöld. Vasta hänen aikanaan muodostettiin Vanantaan fideikomissi eli sääntöperintötila, joka periytyisi kokonaisuudessaan suvun vanhimmälle miespuoliselle perilliselle.

Tuore aatelismies Henrik Standertskjöld osti ensiksi Kernaalan kylässä sijainneen Sikalan talon 1786 ja seuraavana vuonna Alastalon tilan 1787, kuitenkin hän ryhtyi systemaattisesti laajentamaan säteriään ja hankki seuraavat tilat: Vanantaan kylästä Sipilan tilasta puolet sekä puolikkaan Pukurin taloa, jonka nimi oli nyt Santala. Kernaalan kylästä hänen ostoksiinsa kuuluivat Isotalo, Sikala, Sipilä, Hofslagars, Nikkilä, Eskola, Mattila sekä Hajala. Melkkolan kylän Uotilan talon hän myös hankki itselleen.

Nykyinen linnaa muistuttava päärakennus on rakennettu vuosina 1900–1901, ja sen arkkitehtuuri muistuttaa ranskalaista barokkia. Sivurakennus on rakennettu vuosina 1911–1912 ja muistuttaa hieman jugendtyyliä. Sivurakennusta muutettiin hieman vuonna 1934. Muut ulkorakennukset ovat 1900-luvun alkupuolelta. Kartanoa ympäröi 1840-luvulla laajennettu vanha puisto. Vanantaka tarkoittaa nykykielellä ”Vanajan takaista”.

Kartanon omistajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Spåre-Spåra-suku, aateloitiin 28. lokakuuta 1617
    • Olavi Heikinpoika Spåre, (1532–1549)
    • Heikki Niilonpoika (k. 5.12.1563) kuninkaan palvelija Hämeenlinnassa (1553–1563)
      • Karin Olavintytär, edellisen puoliso (1563–1572)
    • Maunu Heikinpoika Spåre, (1572–1590)
      • 1. puoliso: Margareta Erikintytär Boije af Gennäs
      • 2. puoliso: Birgitta Heikintytär Tawast (1590–1600)
    • Germund Heikinpoika Tawast, edellisen veli, ratsumestari (1600–1608)
    • Niilo Maununpoika Spåre, ratsumestari (1609–1625)
      • Anna von Treiden, edellisen puoliso (1625–1643)
    • Erkki Niilonpoika Spåre (1643–1648)
    • Margareta Niilontytär Spåre (1654–1663)
      • edellisen puoliso Paul Bosin, luutnantti ja vävy
  • Bosin-suku
    • Gustaf Paulinpoika Bosin (1663–1676)
      • Anna von Grothausen (1676–1711)
    • Gustaf Fredrik Bosin, manttaalikomissaari (1674–1740)
    • Brita Katariina Bosin, edellisen sisar (1740–1746)
  • Simolan tila usealla eri omistajia (1740–1786)
  • Alastalon tilalla myös useita omistaja (1740–1787)
  • Standertskjöld-suku, aateloitiin 13. syyskuuta 1772
    • Henrik Johan Standertskjöld, laivaston majuri, (1794–1809)
      • Anna Maria Stålhane
    • Henrik Gustaf Standertskjöld, majuri (1810–1819)
      • Johanna Maria von Törne (1820–1835)
    • Henrik Johan Standertskjöld, luutnantti, (1835–1894)
      • Margareta Kristina von Kraemer
    • Henrik Carl Gustaf August Standertskjöld, insinööri (1899–1919)
      • 1. puoliso: Lovisa Charlotta Granlund
      • 2. puoliso: vapaaherratar Elisabeth Ramel
    • Henrik Carl Axel Standertskjöld, (1919–1942)
      • Marta Helena von Knorring
    • Henrik Gustaf Standertskjöld, filosofian maisteri, kapteeni (s. 1949)
      • Carla Ingeborg Wilhelmine Petersen (Tanska)
    • Casimir Ehrnrooth
    • Georg ja Carl-Gustaf Ehrnrooth[1]

Tilan maat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmillaan Vanantaan kartanon pinta-ala on ollut 4 745 hehtaaria, mutta se on useassa otteessa pienentynyt. Vuonna 1909 muuttiselvennä tilan torppareille 80 hehtaaria Hofslagarsin ja Sipilän tiloista. Lex Kallion perusteella myytiin torppareille loputkin Sipilän ja Hofslagarsin tiloista sekä Uotilan talo Melkkolan kylästä. Vuonna 1927 kaavoitettiin 18 hehtaaria tonttimaaksi Leppäkosken aseman kohdalta. Vanantaan kartanon pinta-ala oli vuonna 1931 yhteensä 2 694 hehtaaria, josta peltoa 325 hehtaaria, puistoa 6,5 hehtaaria ja metsää 2 000 hehtaaria. Siirtoväen asuttamiseen toisen maailmansodan jälkeen luovutettiin Kernaalan kylässä sijainneet talot.

Rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiopäivämies Henrik Carl (Karl) Gustaf August Standertskjöld rakennutti kartanon nykyisen päärakennuksen vuonna 1900–1901, jonka suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin. Rakennus on Hämeelle ja viereiselle Leppäkoskelle tyypillistä poltettua punatiiltä. Rakennus on saanut vaikutteita ranskalaisesti barokista, jota edusti myös samaan sukuun kuuluneen Hugo Standertskjöldin omistaman Aulangon päärakennus. Rakennukseen tehtiin kolmeen kerrokseen yhteensä 30 huonetta.[2]

Lähelle uutta päärakennusta, alueella sijaitsevaan puistoon entisen päärakennuksen paikalle pystytettiin arkkitehti Max Relanderin piirustusten mukaan ”Huvila”. Tämä rakennettiin vuosina 1911–1912, ja siinä on 14 huonetta. Huvilassa on selkeät jugend-tyylin vaikutteet. Tämä vierastalo oli ajatuksena myös omaksuttu Aulangolta.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Seppänen, Esko: Suomen rikkaat. Kuka kukin on, s. 269. Minerva, 2014. ISBN 978-952-312-054-9
  2. ↑ a b Liisa Krupinin: Kartanonherrat ja kansalaissota. Janakkala ennen ja nyt, LV 2006, s. 27.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vanantaan_kartano&oldid=21760429”