Vanajaveden–Pyhäjärven alueen lasketut järvet

Vanajaveden–Pyhäjärven alueen lasketut järvet ovat Vanajaveden–Pyhäjärven alueella sijaitsevia niitä järviä, joille on tehty pääasiassa viimeisen kahdensadan vuoden aikana järvenlasku. Laskettu järvi on sellainen, että sen vedenpinnan korkeutta on alennettu. Kuivatetun järven vesiallas on tyhjennetty kokonaan vedestä ja sen tilalla on yleensä kosteikko, suo, metsää tai peltoa.

Alla on kuvattu tunnettuja järvenlaskuja tai järvien kuivattamisia. Ellei lähdettä esiinny asian perässä, löytyy se lasketun- tai kuivatetun järven omassa artikkelissa.

Pyhäjärven alue (35.21)

Pyhäjärven laskeminen

Pyhäjärven vedenpintaa on Nokianvirran perkaamisen avulla laskettu useita kertoja eli yhteensä pari metriä. Perkaukset tapahtuivat pääasiassa 1750–1770-luvuilla. Pinnanlasku oli suunnilleen saman suuruinen kuin oli järven luontainen vedenpinnan maksimaalinen korkeusvaihelu vuoden aikana. Sen jälkeen kun järveä alettiin Melon voimalaitoksen valmistumisen jälkeen säännöstellä vuonna 1962, ovat vedenpinnan korkeusvaihtelut jääneet vähiin. Kun ajatellaan, että vesi nousi muinoin jopa kolme metriä korkeammalle kuin nykyään, niin silloin ymmärtä hyvin, miksi tietyt alueet Pyhäjärven ympärillä eivät aikoinaan olleet raivattuja pelloiksi. Ne tulvivat säännöllisesti eivätkä siksi ehtineet kesällä kuivua riittävästi. Perkaamisen aiheuttaman järvenlaskun merkkejä esiintyy Pyhäjärven rannoilla paljon ja nämä alueet ovat vasta sen jälkeen otettu viljelykäyttöön.

Järvenlaskun vetäytynyt rantaviiva on siirtynyt tietyissä kohdissa huomattavastikin ja tällaisista kohteista esitetään muutama esimerkki. Nokialla on Sorvan kylässä Kylänlahti ollut pitempi, mutta pinnanlasku jätti syvemmän lahdenperän kosteikoksi. Se on raivattu vain osittain peltomaaksi lopun jäädessä soistuvaksi metsiköksi . Sama koskee parin kilometrin päässä Sammallistossa olevaa samantapaista painannetta . Tällaisia entisiä lahtia ovat myös Vesilahden Palhossa oleva Ruonanlampi, Pirkkalan Sionkylässä olevat maatuneen lahden kaksi lampea Isolammi ja Vähälammi ja vielä Lempäälän keskustaajaman lounaispuolella Näppäilänsalmen itäpuolella sijaitsee peltoalue, joka oli ennen järvenlaskua lahdelma. Järvenlaskun seurauksena se muuttui suoksi, joka kuivatettiin pelloksi . Joskus uusi järvenranta on niin alavaa maata, että se on ollut mahdollista kuivattaa alue patoamalla järven ranta. Näin meneteltiin Vesilahden Laukossa olevalla entisellä kosteikolla, joka otettiin viljelyskäyttöön patoamalla Pyhäjärvi kauemmaksi lahdenpohjukasta. Alue on nykyään suota ja joutomaata .

Pyhäjärven pohjoisranta: Tampere–Nokia

Laajanojan valuma-alueella on muutama järvenlasku. Ylinenjärvi oli 1850-luvun jälkeen järvenlaskun kohteen ja uudelleen 1960-luvulla, jolloin siitä kuroutui erilleen Ylinenlammi. Hien näistä länteen sijaitsee itäinen Heinijärvi ja läntinen Heinijärvi. Ne olivat aiemmin samaa järveä, joka laskettiin 1800-luvulla. Heinijärven yläjuoksulla on ollut Porrasjärvi, joka on saattanut olla myös järvenlaskun kohteena. Siitä olisi syntynyt kaksi tai kolme järviallasta: Porrasjärvi, Pieni Porrasjärvi ja Juottojärvi.

Myllypuron valuma-alueella on Pohjajärvi, jota kutsuttiin 1850-luvulla nimellä ”Pääpohjanen”. Sen vedenpintaa alennettiin niin paljon, että järvestä jäi enää jäljelle lampi, jota kutsutaan vielä järveksi.

Tampere–Kangasalan seudun järviä

Alasjärven länsipuolella sijaitsevan golfkentällä oleva alanne on ollut aikoinaan Kuljulampi . Se näkyi aikoinaan Kalmbergin kartastossa Alasjärveltä raivatun heinäniityn keskellä . Se on sittemmin kuivatettu pellonraivauksessa. Huomattavasti suurempi järvenlasku on tapahtunut Messukylän itäpuolella, kun Kaukajärvi laskettiin. Järvenlaskussa järven itäpuolen matalikko erotti siitä sen itäpään, jota kutsutaan nykyään Pitkäjärveksi.

Pyhäjärven itäranta: Tampere–Lempäälä

Sikojoen suu vaikuttaisi lasketun järven suolta ja se on helppo selittää Pyhäjärven parimetrisellä vedenpinnan laskemisella. Ennen järvenlaskua Sikojoki laski pitkään matalaan lahteen, jonka laajentuma oli nykyisen Isolammin kohdalla. Laskun jälkeen Sikojoen liettynyt joensuisto maatui ja silloin syntyivät Isolammi ja Vähälammi lahden syvimpiin kohtiin. Lahden rannat soistuivat ja olivat viljelylle liian vaativat alueet. Monet pienet lammikot ovat seurausta pehkunnostosta.

Tampere-Pirkkalan lentoaseman kiitotien länsipäässä Anian kylässä sijaitsee pellon keskellä suo, jota kutsutaan Hylkiänjärveksi. Hieman länteen edellisestä sijaitsee Pyhältö, jota kuivatettiin vielä 1960-luvulla.

Lempäälän länsipuolella lähellä edellisiä Pirkkalan entisiä järviä sijaitsee Säijän kylän läpi laskeva Säijoki. Se virtaa Säijärven, Urvantajärven ja Kaakkolammin läpi. Ne ovat kaikki laskettuja järviä. Myös Toritunojan pääjärvi Hahmojärvi on myös laskettu. Edellisten järvien lähellä seuraavalla peltoaukealla sijaitsee kuivatettu Sullanlampi. Se kuivatettiin 1960-luvun jälkeen.

Pyhäjärven länsiranta: Nokia–Vesilahti

Länsirannalla ei tunneta montakaan järvenlaskua. Kalmbergin kartassa on merkitty kaksi järveä, jota ei enää ole. Tottijärven pohjoispuolella sijaitseva Pohjanloukossa jää valtatie 12 ja Tottijärventien (yhdystie 2992) väliin alava peltoaukea. Aukean keskelle Iso-ojan kohdalle oli kartassa merkitty nimetön järvi . Toinen vastaava järvi löytyi myös Tottijärveltä Maivaselän eteläpuolella Haistilan ja Jänijärven välistä. Järvi oli kartassa merkitty Kulomaan kaakkoispuolen peltoaukealle . Mikäli järvet olivat kartturin virheitä, olivat ne sen sijaan suota. Sen sijaan Englantijärvi, joka löytyy entisen Tottijärven kunnan eteläpäästä Kolunkulmalta, on varmasti kuivatettu järvi.

Moisionjoen valuma-alue (35.24)

Moisionjoessa on ollut kaksi lampea, joita voidaan pitää joen uoman laajentumina tai läpivirtausjärvinä. Alempana joessa sijaitsee vielä nykyäänkin Moisionlampi. Ylempänä Kuljun kartanon kohdalla on sijainnut suurempi lampi , jonka sijainti paljastuu 1800-luvulla julkaistussa lempäälän kirkonkylän pitäjänkartassa. Sen kohdalla sijaitsee nykyään peltoa ja suota Valuma-alueella sijaitsee pienin Linnajärvi, joka pitäjänkarttojen mukaan saattaa myös olla laskettu järvi.

Tarpianjoen valuma-alue (35.28)

Urjalan Rutajärveen laskevan Kolkanjoen–Kokonjoen laajentumana on ollut lähellä Urjalan kirkonkylää Vanhajärvi, jonka kuivaaminen saatettiin loppuun 1930-luvulla. Siihen pohjoisesta laskenut Uutisjärvi laskettiin aiemmin, jo vuonna 1818.

Koskenjoen valuma-alue (35.29)

Valuma-alueella ei ole montakaan järveä, joita olisi vanhoilla työmenetelmillä voitu laskea tai kuivattaa. Varsin selkeä tapaus on Kortejärvi, joka on nykyään suota, metsää ja peltomaata. Nimestään päätelleen järvi on ollut matala ja siten houkutteleva järvenlaskun kohde. Järven hävittyä Koskenjoki piteni, kun alkoi jo Onkemäenjärveltä asti. Onkemäenjärven vedenpintaa on laskettu alemmaksi, jolloin etenkin sen pohjoisrannat maatuivat. Maatuneet alueet ovat nykyään avosuota, mutta järvenlasku oli tehty yleisen tavan mukaisesti niittyjen lisäämiseksi. Sama syy lienee Lamminjärven kuivattamisessa. Se sijaitsi Hirvijärven yläpuoleisella suolla, jonka läpi Iso Arajärvi laski Pussimäenojaa myöten. Järvi kuivatettiin 1900-luvun puolivälissä. Valuma-alueella on vielä yksi järvi, jonka laskeminen on voinut tulla kyseeseen. Se on Palujärvi , jossa on nykyään kaksi avoveden aluetta suon keskellä, ja jonka läpi Inhanoja virtaa. Se on merkitty vanhaa Kalmbergin kartastoon, mutta siinä se on unohtunut värittää siniseksi . Myöhemmin sen nimeksi kirjoitettiin ”Palue” .