Van Veeteren
Van Veeteren on kuvitteellinen eläkkeellä oleva poliisi, joka on päähenkilö kymmenessä Håkan Nesserin romaanissa. Yhdeksän romaania on sovitettu elokuviksi. Elokuvissa van Veetereniä esittää Sven Wollter.[1]
Romaanit ja elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaanien tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Maardamin kaupunki, joka sijaitsee määrittelemättömässä pohjoiseurooppalaisessa maassa, joka muistuttaa Hollantia, Ruotsia, Saksaa ja Puolaa. Ensimmäisen kirjan Toden ja ilveen verkko mukaan kaupungissa on noin 300 000 asukasta, ja sen halkaisee vesialue ja kanavajärjestelmä.
Monetselvennä ovat sitä mieltä, että kirjoittaja Nesser on saanut idean omasta kotikaupungistaan Kumlasta ja lähellä sijaitsevasta Örebrosta. Maardamista tai muista kirjoissa mainituista paikoista ei ole karttaa, mutta paikat ja kadunnimet pysyvät samoina kirjasta toiseen.
Kaupungin ulkonäkö muuttui konkreettisemmaksi, kun kirjoja 2000-luvun vaihteessa alettiin filmata. Ensimmäinen sarja (vuosina 1999–2000) kuvattiin suurimmaksi osaksi Etelä-Ruotsissa paikoissa, jotka olivat kulttuurisesti neutraaleja. Autot varustettiin ei-ruotsalaisilla rekisterikilvillä ja käytettiin ei-ruotsalaisia poliisien virka-asuja. Henkilöiden vaatteetkin oli valittu neutraaleiksi, mikä luo kokonaisuuteen erikoisen tunnelman.
Toista elokuvasarjaa vuosina 2005–2006 ei ole samalla tavalla harkitusti muokattu neutraaliksi. Kuvaukset tehtiin pääosin Gotlannissa.[2]
Kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Det grovmaskiga nätet, 1993 (suom. Toden ja ilveen verkko, 1999)
- Borkmanns punkt, 1994 (suom. Kaalbringenin kurkunleikkaaja, 2000)
- Återkomsten, 1995 (suom. Kotiinpaluu, 2001)
- Kvinna med födelsemärke, 1996 (suom. Syntymämerkki, 2002)
- Kommissarien och tystnaden, 1997 (suom. Komisario ja hiljaisuus, 2003)
- Münsters fall, 1998 (suom. Münsterin juttu, 2004)
- Carambole, 1999 (suom. Carambole, 2006)
- Ewa Morenos fall, 2000 (suom. Ewa Morenon juttu, 2007)
- Svalan, katten, rosen, döden, 2001 (suom. Pääsky, kissa, ruusu, kuolema, 2008)
- Fallet G., 2003
Henkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henkilöiden kuvaus koskee kirjoja; elokuvahenkilöt voivat poiketa näistä jonkin verran.
- Van Veeteren on kirjojen päähenkilö ja on kuusissakymmenissä. Viidessä ensimmäisessä kirjassa hän on komisario, viidessä muussa hän työskentelee antikvariaatissa mutta on usein avustamassa tutkimuksia. Van Veeteren on luonteeltaan juro ja hiukan kyyninen. Hän pitää tummasta oluesta ja shakista. Hänellä on kaksi lasta, poika Erich ja tytär Jess. Hän on eronnut, mutta tapaa sarjan kuluessa uuden naisen, Ulrike Fremdlin. Van Veeterenilla on hyvä ihmistuntemus, ja hän pitää rikoksen taustapsykologiaa hyvin tärkeänä. Häneltä on jäänyt vain yksi tapaus ratkaisematta, Tapaus G.
- Reinhart on rikoskomisario, josta tulee van Veeterenin seuraaja, kun tämä jää eläkkeelle. Hän on viisikymppinen, pitää jazzista, on yleensä tutkimuksissaan hyvin oivaltava. Hän on poikamies neljänteen kirjaan asti, jolloin hän tutustuu englanninopettaja Winnifred Lynchiin, joka myöhemmin auttaa vaikeassa tutkimuksessa.
- Münster on Reinhartin tavoin komisario mutta muutaman vuoden nuorempi. Hän on perheellinen, hänellä on vaimo ja kaksi lasta. Münsterillä on muita useammin luottamuksellisia keskusteluja van Veeterenin kanssa, ja he pelaavat usein yhdessä sulkapalloa. Hän voi joskus vaikuttaa hiukan naiivilta, mitä van Veeteren pyrkii korjaamaan yrittämällä saada hänet harkitsemaan asioita huolellisesti.
- Moreno on Maardamin ainoa naispuolinen rikospoliisi, ainakin yhdeksänteen kirjaan saakka. Hän on kolmekymppinen ja naimaton, mutta hänellä on kirjojen kuluessa ainakin pari vakavaa suhdetta. Hän on innokas saamaan rikolliset kiinni ja myöntää, että hänestä rikostutkimus on jännittävää työtä.
- Rooth on varhaiskeski-ikäinen rikosylikonstaapeli. Hän on poikamies, jolla ei juuri ole menestystä naisasioissa. Hän lohduttautuu harrastamalla leipomista. Hän on ihastunut kärkeviin kommentteihin. Hän työskentelee usein yhdessä hiukan nuoremman avustajan (sittemmin ylikonstaapelin) Jungin kanssa, joka saa usein huolehtia tutkimusten jalkatyöstä, mutta toisaalta hänellä on vakituinen suhde eronneeseen naiseen.
- Hiller on poliisipäällikkö, mutta hän ei ole kovin ponteva. Pikemminkin kollegat usein pilailevat hänen kustannuksellaan. Hän pysyttelee enimmäkseen työhuoneessaan kukkaruukkujensa keskellä.
- Heinemann ja DeBries ovat kaksi muuta komisariota, jotka esiintyvät kirjoissa harvakseltaan. He katoavat sarjan kuluessa, kumpikin omalla tavallaan.
Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Minisarja (Ruotsin televisio)
- Det grovmaskiga nätet (1999)
- Återkomsten (2000)
- Kvinna med födelsemärke (2000)
- Elokuvasarja (Svensk Filmindustri)
- Kaalbrigenin kurkunleikkaaja (Borkmanns punkt, 2005)
- Münsterin juttu (Münsters fall, 2005)
- Carambole (2005)
- Moreno & tystnaden (2006)
- Pääsky, kissa, ruusu, kuolema (Svalan, katten, rosen, döden, 2006)
- Tapaus G (Fallet G, 2006)
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Van Veeteren – Sven Wollter molemmissa sarjoissa
- Münster – Claes Ljungmark (2000–2001), Thomas Hanzon (2005–2006)
- Ewa Moreno – Åsa Karlin (2000–2001), Eva Rexed (2005–2006)
- Reinhart – Steve Kratz (2000–2001, nimellä Renberg), Philip Zandén (2005–2006)
- Rooth – Fredrik Hammar (2000–2001), Thomas Oredsson (2005–2006)
- Jaan Blauvelt (esiintyy vain toisessa filmaussarjassa mutta ei kirjoissa) – Björn Bengtsson
- Erich van Veeteren – Josef Säterhagen (2005–2006)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lepola, Lasse: Van Veeteren elokuvasarja Filmgoer. 18.2.2009. Filmgoer. Viitattu 19.7.2017.
- ↑ Bakom Van Veeteren. TV-dokumentti. Lisämateriaalina DVD-julkaisussa Van Veeteren: Carambole. Svensk Filmindustri 2005.