Seitajärven partisaanihyökkäys
Seitajärven partisaanihyökkäyksessä 7. heinäkuuta 1944 Neuvostopartisaanit hyökkäsivät Savukosken Seitajärven kylään surmaten 11 naista ja lasta sekä myöhemmin Valtteri ja Eliisi Ollilan sekä Jalmari Arajärven.
Valtteri ja Eliisi Ollila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtteri Ollila (s. 8. helmikuuta 1928 – julistettu kuolleeksi 3. syyskuuta 1951, kuolinpäiväksi merkitty 1. tammikuuta 1949) oli Seitajärven kylän Ollilan talon 16-vuotias poika vuonna 1944 joutuessaan neuvostopartisaanien vangiksi.
Partisaanit hyökkäsivät kylään 7. heinäkuuta 1944 noin kolmelta aamuyöllä. Koska kylässä osattiin pelätä mahdollisia hyökkäyksiä, Ollilan perhe nukkui yötään talon navetan talliosassa hyttysteltan eli rankisen alla. Nähtyään neuvostosotilaita pihassa perhe päätti paeta navetan lantaluukun kautta. On sanottu, ettei leveäharteinen Valtteri mahtunut luukusta, mutta hyökkäyksestä pelastunut Sirkka Lakela on arvioinut, että Valtteri jättäytyi tahallaan jälkeen antaakseen muulle perheelle aikaa paeta.[1]
Valtteri kuului sotilaspoikiin, oli saanut siirron toisesta osastosta kotikyläänsä ja asui tapahtumahetkellä kotitalossaan.
Ollilan talosta pakoon päässeet asukkaat menivät Värriön kenttävartioon, josta tehtiin puhelinhälytys hyökkäyksestä kello 5.30.[2] Partisaanit kokosivat paikalle jääneet, hyökkäyksestä hengissä selvinneet kyläläiset ja veivät heidät Paavonmaana tunnettuun maastonkohtaan, jossa ampuivat osan heistä. Teloituspaikalle jäi haavoittuneena henkiin Mirja Arajärvi. Partisaanien takaa-ajoon hälytetyt Osasto Saun sotilaat löysivät heidät. Yhteensä Seitajärven hyökkäys vaati 15 uhria.
Iskusta selviytynyt Mirja vietti sotasairaalassa kaksi kuukautta ja orpo pikkutyttö sai kasvatuskodin Pohjanmaalta lääkintälotta Irja Varon kautta hänen veljensä perheestä. Mirja menehtyi tammikuussa 2023. [3]
Valtteri Ollilan, hänen sisarensa Eliisi Ollilan sekä kylän vartioryhmään kuuluneen sotamies Matti Niirasen partisaanit veivät mukanaan. Heidän kohtalonsa jäi selvittämättä, kunnes kesäkuussa 2006 löydettiin Eliisi Ollilan ja Matti Niirasen jäännökset sekä 3. heinäkuuta 2006 Valtteri Ollilan luut Kieroharjun maastosta. Löydöt tehtiin aiempien tietojen pohjalta käynnistetyissä etsinnöissä. Todennäköisesti heidän luistaan oli osia löydetty jo 1960-luvulla. Uhrit on todettu teloitetun ampumalla.
Yritys saada asia YK:n käsittelyyn
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvalloissa ollessaan Olavi Alakulppi yritti keräämänsä todistusaineiston ja oman silminnäkijälausuntonsa avulla vakuuttaa YK:n sotarikoksia tutkivan komission Neuvostoliiton partisaani-iskujen yhteydessä tekemistä murhista ja tihutöistä, mutta turhaan. Savukosken Seitajärven tapauksesta hän kirjoitti oman silminnäkijälausuntonsa.[4][5][6]
Muistomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seitajärven kylässä on kolme hyökkäyksen uhrien muistomerkkiä. Partisaani-iskun uhreille paljastettiin Seitajärventien vierelle 15. heinäkuuta 1979 Ensio Seppäsen suunnittelema muistomerkki, jossa luonnonkiveen kiinnitetyn reliefin liekit ja pistimet kuvaavat partisaanien aiheuttamaa tuhoa ja linnut ihmisten lähtöä ja vapautumista. Vuonna 1990 paljastettiin muistolaatta 11 kyläläisen teloituspaikalla Paavonmaalla, noin neljän kilometrin päässä kylästä. Valtteri ja Eliisi Ollilan muistolaatta paljastettiin 7. heinäkuuta 2001 heidän kotitalollaan.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martikainen, Tyyne: Neuvostoliiton partisaanien tuhoiskut siviilikyliin 1941–44: Kemi-Sompion kairan Kuosku, Maggan talot, Seitajärvi ja Lokka partisaanihyökkäysten kohteina. (omakustanne), 1998. ISBN 951-97949-0-5
- Tikkanen, Pentti H.: Lappi sodissamme. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3970-6
- Kallonen, Kari. Sissiluutnantti Olavi Alakulppi. Marskin ritari ja maailmanmestari. Revontuli, 2008. ISBN 978-952-5170-93-1.
- Kallonen, Kari: Partisaanisota. Sotarikokset, siviiliuhrit ja toisiaan vastaan sotivat suomalaiset. Asiantuntijana Tuure Neitola. Readme, 2022. ISBN 978-952-373-441-8.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tikkanen 1999, s. 355, vrt. Martikainen 1998, s.94
- ↑ Erkkilä 1998, s. 128
- ↑ Kallonen, Kari: Partisaanisota. Sotarikokset, siviiliuhrit ja toisiaan vastaan sotivat suomalaiset. Asiantuntijana Tuure Neitola. s. 247. Readme, 2022. ISBN 978-952-373-441-8
- ↑ Marskin ritari todisti partisaanisurmat (Arkistoitu – Internet Archive) MTV
- ↑ Seitajärvellä tapetut naiset ja lapset olivat jatkosodan vaiettuja uhreja Yle elävä arkisto
- ↑ Kallonen, Kari: Sissiluutnantti Olavi Alakulppi, s. 212-213. Revontuli, 2008.
- ↑ Savukoski, partisaaniuhrien muistomerkit Tammenlehvän perinneliitto. Viitattu 1.8.2015.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Erikoisosasto Saun Seitajärven partisaani-iskusta kertova sotapäiväkirja arkistolaitoksen Digitaaliarkistossa
- Partisaani-iskussa kadonneita etsitään yhä (Kaleva Plus 24.11.2005)
- Sallasta löydettiin partisaaniuhrien luita (Kaleva Plus 26.6.2006)
- Erkkilä, Veikko: Vaiettu sota: Neuvostoliiton partisaanien iskut suomalaisiin kyliin. Arator: Helsinki, 1998. ISBN 952-9619-16-2
- Holopainen, Simo: Partisaani-iskut: pakoon sontaluukusta. (Ilta-Sanomien erikoislehti, IS Teema Extra Kansa taisteli) IS Kansa taisteli, 2012, s. 38–43. Helsinki: Sanoma News Oy. (suomeksi)
- Kallonen, Kari: Partisaanisota. Sotarikokset, siviiliuhrit ja toisiaan vastaan sotivat suomalaiset. Asiantuntijana Tuure Neitola. Readme, 2022. ISBN 978-952-373-441-8.
- Kallonen, Kari. Sissiluutnantti Olavi Alakulppi. Marskin ritari ja maailmanmestari. Revontuli, 2008. ISBN 978-952-5170-93-1.
- Martikainen, Tyyne, Loisa, Kalevi & Mäntyniemi, Meimi: Partisaanisodan siviiliuhrit. Tyyne Martikainen (omakustanne), 2002. ISBN 952-91-4327-3
- Martikainen, Tyyne (toim.): Rauha on ainoa mahdollisuutemme : Partisaanisodan kansainvälinen sovitusseminaari, Sodankylä 27.–29.09.2002. Savukoski : Jatkosodan siviiliveteraanit, 2004. ISBN 951-98964-4-9
- Lähteenmäki Maria, Partisaanit tappavat. Teoksessa Jänkäjääkäreitä ja parakkipiikoja. Lappilaisten sotakokemuksia 1939-1945. SHS. Helsinki 1999, 132-145.
- Lähteenmäki Maria, Pahan jälkipuhunta. Partisaanien siviili-iskut Itä- ja Pohjois-Suomeen. Teoksessa Historiantutkimuksen etiikka. Toim. Satu Lidman, Anu Koskivirta & Jari Eilola. Gaudeamus. Helsinki 2017, 200-222.