Valto Klemola
Valto Matias Klemola (29. joulukuuta 1907 Kauhava – 26. elokuuta 1957 Chigago Yhdysvallat) oli suomalainen eläinlääkäri, virkamies ja professori.[1][2]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klemolan vanhemmat olivat maanviljelijä Matti Klemola ja ja Vilhelmina Kankaanpää. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1932 oli Else Margit Lindroos ja toinen vuodesta 1943 Marjatta Kirsi. Toimittaja ja kirjailija Pertti Klemola oli Valto Klemolan poika ensimmäisestä avioliitosta. Valto Klemola suoritti ylioppilastutkinnon 1925. Filosofian kandidaatti hänestä tuli 1929 ja maa-ja metsätaloustieteiden kandidaatti 1931 ja tohtori 1933. Eläinlääkäriksi Klemola valmistui 1933 ja väitteli vielä filosofian tohtoriksi 1934.[1][2]
Klemola oli Helsingin yliopiston dosentti 1933–1941, valtion metsästyksenvalvoja 1934–1941 ja Helsingin yliopiston kotieläinopin apulaisprofessori 1941–1957. Eläinlääketietellisen korkeakeakoulun anatomian ja embryologian vt. professori Klemola oli 1952–1957. Hän kuoli Yhdysvalloissa ASLA-Fulbright-stipendimatkan aikana[1][2]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Über die Glykolyse in Tumoren, A. I. Virtanen, 1929, Valto Klemola, Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia (14 s.)
- Über die Morphologie und Vererbung der dominanten und der rezessiven Scheckung sowie der Glasäugigkeit beim Pferde, 1930, Berliini: Barey, väitöskirja, (78 s.)
- Zur vergleichenden Physiologie der Verhornungsformen, 1931, Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, väitöskirja (113 s.)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kuka_kukin_oli:_K fi.wikisource.org/wiki. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ a b c Prof. Valto Klemola kuollut. Helsingin Sanomat, 28.8.1957, nro 231, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.11.2024. (ei-vapaa)