Valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus
Valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus on vuonna 1969 solmittu kansainvälinen sopimus, joka sääntelee valtiosopimuksia. Se on keskeisin valtiosopimusoikeutta koskeva kansainvälinen oikeuslähde.[1] Sopimuksen on ratifioinut 116 valtiota ja allekirjoittanut 45 valtiota.[2]
Kansainvälisen kanssakäymisen lisääntymisestä johtuvia pyrkimyksiä valtiosopimusoikeuden koontamiseksi on esiintynyt 1800-luvun lopulta alkaen. Toisen maailmansodan jälkeen YK:n Kansainvälisen oikeuden toimikunta laati ehdotuksen valtiosopimusoikeutta koskevaksi kansainväliseksi yleissopimukseksi. Toimikunnan lopullista luonnosta käsittelemään kutsuttiin Wieniin vuonna 1969 koolle diplomaattikonferenssi, joka pääsi yksimielisyyteen sopimuksen tekstistä. Yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1980. Suomi ratifioi Wienin yleissopimuksen samana vuonna.[3]
Wienin yleissopimus perustuu osaltaan jo olemassa oleviin kansainvälisen tapaoikeuden normeihin, mutta se myös sisältää määräyksiä, joilla luotiin uutta kansainvälistä oikeutta. Siitä, mitkä sopimuksen määräykset kuuluvat tapaoikeuden piiriin, ei kuitenkaan ole täyttä yksimielisyyttä.[1]
Vuonna 1986 solmittiin erillinen, valtiosopimusoikeutta valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen välillä koskeva Wienin yleissopimus. Tämä sopimus ei kuitenkaan ole vielä tullut kansainvälisesti voimaan ratifiointien vähäisyyden vuoksi, eikä sen myöskään ole katsottu sisältävän merkittävästi tapaoikeuden normeja.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mattila, Heikki E.S. (päätoim.): Encyclopædia Iuridica Fennica VI: Kansainväliset suhteet. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1998.