Valtiosääntö
Valtiosääntö käsittää kaikki ne keskeiset oikeussäännöt, jotka sääntelevät tietyssä oikeusjärjestelmässä noudatettavia perusoikeuksia. Valtiosäännön sisältämät yksilön perusoikeudet koskevat turvallisuutta, vapautta ja koskemattomuutta, ylimpien valtioelinten valitsemista ja toimivaltaa sekä valtion aluetta ja kansalaisuutta[1]. Valtiosääntö on valtiosääntöoikeuden keskeisin käsite.
Valtiosäännön käsite poikkeaa perustuslaista siten, että se kattaa kaikki tietyn sisältöiset säännökset riippumatta siitä, mikä niiden normihierarkkinen asema on[1]. Valtiosäännön ydinsäädös voi tietysti olla tavanomaisesta lainsäädäntömenettelystä poikkeavassa järjestyksessä säädettävä perustuslaki. Suomen valtiosäännössä tällainen keskeinen säädös on Suomen perustuslaki.
Valtiosäännöllä tarkoitetaan useimmiten oikeudellista valtiosääntöä, joka merkitsee poliittisen vallan käyttöä, sen ehtoja ja siihen kuuluvia velvoitteita sääntelevää oikeussääntöjen kokonaisuutta. Oikeudellisen valtiosäännön ohella on kuitenkin olemassa myös poliittinen valtiosääntö. Se koostuu käytännöistä, jotka osoittavat, mille tahoille poliittinen tai yleensä julkinen valta tosiasiassa kuuluu ja miten sitä tosiasiassa käytetään.[2] Päätösvaltaa voi käyttää esimerkiksi eduskuntaryhmä tai ministerivaliokunta. Yhteiskunnallista valtaa käyttävät suuressa määrin myös muut kuin suoranaisesti poliittiset toimijat, kuten elinkeinoelämä, ammattiyhdistysliike ja media.