Valtionpäämies

Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter ja Nigerian valtionpäämies Olusegun Obasanjo (1977).

Valtionpäämies (myös valtionpää) on valtion muodollisesti ylin johtaja tai edustaja. Monarkioissa valtionpäämiehenä on monarkki ja pääosassa tasavalloista presidentti. Valtionpäämiehellä tarkoitetaan yleensä valtion muodollisesti ylintä poliittista vallankäyttäjää, mutta nykyään on myös mahdollista, että hänen asemansa on lähinnä edustuksellinen, seremoniallinen ja symbolinen, jolloin todellisesti ylintä poliittista valtaa käyttää korkein toimeenpanevan vallan haltija, tavallisesti pääministeri. Valtionpäämies-nimitystä ei kuitenkaan käytetä pääministeristä, ellei hän ole myös muodollisessa protokollassa valtion ylin vallankäyttäjä.

Sanan mies-lopusta huolimatta valtionpäämies voi olla nainenkin.

Marokon kuningas Mohammed VI.

Rooli

Historian saatossa on ollut erilaisia valtionpäämiehen asemia, ja valtionpäämiehestä on käytetty monia eri nimityksiä ja arvonimiä. Nykyisin valtionpäämies on tasavalloissa tyypillisesti presidentti, monarkioissa monarkki kuten kuningas (kuningatar), keisari (keisarinna), ruhtinas (ruhtinatar), emiiri tai paavi tai monarkin edustajana kenraalikuvernööri tai monarkin ollessa estyneenä sijaishallitsija tai valtionhoitaja. Nykyään suurella osalla valtionpäämiehistä ei ole kovin suurta poliittista valtaa, jolloin ylin vallankäyttäjä on useimmiten pääministeri. Esim. Suomen presidentin valtaa on huomattavasti vähennetty viime vuosikymmeninä, ja Ruotsissa kuninkaalla ei vuodesta 1975 lähtien ole ollut poliittista valtaa enää lainkaan. Silti edelleen kaikkien valtionpäämiesten tehtävänä on olla valtion symboli.

Monarkiassa

Monarkian valtionpäämiesten yhteisnimitys on monarkki. Erityisnimityksistä yleisin on kuningas, muita ovat ainakin kuningatar, keisari, sulttaani, ruhtinas ja paavi. Nykyään monissa perustuslaillisissa monarkioissa monarkki on enimmäkseen päivänpolitiikan ulkopuolella ja hoitaa lähinnä edustuksellisia tehtäviä. Ylin vallankäyttäjä näissä maissa on tavallisesti pääministeri, joka johtaa parlamentaarista hallitusta. On jopa mahdollista, ettei perustuslaillisessa monarkiassa monarkilla ole lainkaan poliittista valtaa, näin mm. Ruotsissa nykyisin. Niissä entisissä Britannian siirtomaissa, kuten Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, joissa Yhdistyneen kuningaskunnan monarkki on valtionpäämies, häntä edustaa kenraalikuvernööri. Käytännössä kuvernöörin kuitenkin valitsee valtion pääministeri. Hän on yleensä täysin politiikan ulkopuolinen henkilö.

Toisaalta on edelleen myös monarkioita, joissa monarkin valtaa ei rajoita mikään laki. Näitä monarkioita kutsutaan absoluuttisiksi monarkioiksi. On myös perustuslaillisia monarkioita, jossa monarkki on myös merkittävä poliittinen vallankäyttäjä.

Monarkiassa monarkin ollessa estyneenä voidaan nimittää sijaishallitsija ja monarkin puuttuessa kokonaan valta voidaan antaa valtionhoitajalle (nimitysten merkitys on vaihdellut eri maissa ja eri aikoina). Tilapäiseksi valtionpäämieheksi tarkoitettu valtionhoitaja voi pysyä vallassa pitkäänkin, kuten Unkarissa vuosikymmenten ajan maailmansotien välissä hallinnut Miklós Horthy.

Tasavalloissa

Tasavalloissa valtionpäämiehenä on yleensä muutaman vuoden (tyypillisesti 4–7) määräajaksi valittava presidentti. Saman henkilön presidenttikaudet saattavat olla rajoitetut kahteen tai kolmeen joko ehdottomasti (kuten Yhdysvalloissa) tai niin, että useammankin kauden voi sama henkilö olla kyseisessä virassa muttei useampaa kautta peräkkäin (kuten Suomessa). Yleensä presidentti on maan ylin poliittinen vallankäyttäjä, mutta varsinkin Euroopassa on myös vahvasti parlamentaarisia tasavaltoja, joissa presidentin, samoin kuin vahvasti parlamentaarisissa monarkioissa monarkin, asema on lähinnä edustuksellinen ja todellinen johtaja on yleensä pääministeri. Jos presidentillä on laajat valtaoikeudet, presidentti valitaan yleensä kansanvaalilla – joko suoralla kansanvaalilla tai valitsijamiesvaalilla. Sen sijaan maissa, joissa presidentin asema on lähinnä edustuksellinen (ylin poliittinen valta on yleensä pääministerillä), on tavallisempaa, että valinnan tekee parlamentti, yleensä molemmat kamarit yhdessä tai muuten laajennettuna, ansioituneiden valtiomiesten joukosta.

Erikoisuudet

Yleensä valtiolla on yksi valtionpäämies, mutta on ollut olemassa valtioita, joista muodollinen valtionpäämies on puuttunut ja toisaalta valtioita, joissa on useampi valtionpäämies. Esimerkiksi Sveitsissä ja Bosnia ja Hertsegovinassa valtionpäämiehen tehtävää hoitaa vuorollaan liitto- tai presidenttineuvoston jäsen, Andorrassa on kaksi ruhtinaskumppania (Ranskan presidentti ja Urgellin piispa), ja San Marinossa on kaksi kapteeni-valtionhoitajaa (Capitani Reggenti) Rooman tasavallan esimerkin mukaan, jossa oli kaksi konsulia.

Erikoisia tai ainutlaatuisiksi katsottavia valtionpäämiehen nimityksiä ovat paavi, kalifi, Führer, lordiprotektori ja riigivanem (valtakunnanvanhin).

Katso myös

• Henkilöpalvonta (politiikka)
• Johtaminen
• Luettelo nykyisistä valtioiden ja hallitusten päämiehistä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valtionpäämies Wikimedia Commonsissa