Valtazar Bogišić
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Valtazar (Baltasar) Bogišić (20. joulukuuta 1834 Cavtat, Dalmatian kuningaskunta, Itävallan keisarikunta – 24. kesäkuuta 1908 Rijeka, Itävalta-Unkari)[1] oli eteläslaavilainen (serbi) oikeustieteilijä ja etnografi. Hän oli ensin kirjaston virkamies Wienissä, sitten lyhyen ajan slaavilaisen oikeushistorian professorina Odessan yliopistossa sekä jonkin ajan oikeusministerinä Montenegrossa. Hän asui loppupuolen elämäänsä Pariisissa. Hän on kirjoittanut Montenegron 1888 valmistuneen siviililain, jota on pidetty malliteoksena. Paitsi uraauurtavia tutkimuksia slaavilaisen yksityisoikeuden alalla hän on julkaissut vanhimmat muistiinpanot eteläslaavilaisesta runoudesta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Foretić, Miljenko: Bogišić, Baltazar (Baldo, Valtazar) Hrvatski biografski leksikon. 1989. Viitattu 11.2.2023. (kroatiaksi)
- ↑ Bogišić, Baltasar Tietosanakirja osa 1, palsta 1113, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valtazar Bogišić Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
