Route 66

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Valtatie 66)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Route 66
Will Rogers Highway
Maa  Yhdysvallat (Kalifornia, Arizona, New Mexico, Texas, Oklahoma, Kansas, Missouri, Illinois)
Pituus 3 940 km
Alkupiste Santa Monica, Kalifornia
Päätepiste Chicago, Illinois (3 940 km)
Muodostettu 26. marraskuuta 1926
Lakkautettu 26. kesäkuuta 1985

Route 66, U.S. Route 66 oli tunnettu valtatie Yhdysvalloissa. 11. marraskuuta 1926 perustettu Valtatie 66 oli yksi alkuperäisiä liittovaltion valtateitä, vaikka kyltit pystytettiin vasta seuraavana vuonna. Se kulki alun pitäen Chicagosta, Illinoisista Missourin, Kansasin, Oklahoman, Texasin, New Mexicon ja Arizonan läpi päättyen Santa Monican hiekkarannoille Kaliforniaan. Reitin kokonaispituus oli 2 448 mailia (3 940 km).

Maalaus tiessä entisen Route 66:n varrella

Route 66 oli tärkeä vaellusreitti länteen ja vahvisti reitin varrella olleiden yhdyskuntien taloutta. Maantie toi vaurautta, ja ihmiset olivat valmiita taistelemaan tien puolesta Interstate Highway Systemin käyttöönoton yhteydessä. Route 66 lakkautettiin virallisesti vuonna 1985. Tällöin päätettiin ettei tiellä enää ollut merkitystä, koska Interstate Highway System oli korvannut sen. Tiestä löytyy vielä osia nimellä Historic Route 66. Maisemareitti kiemurtelee eri osavaltioissa Chicagosta Santa Monicaan. Tämä jo osin käytöstä poistettu reitti on merkitty uudelleen karttoihin tällä uudella nimellä.

Valtatien historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synty ja nousu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanha neonvalo Route 66:n varrelta

Tien puolesta puhui Cyrus Avery jo vuonna 1923, kun ensimmäiset puheet kansallisesta valtatiejärjestelmästä alkoivat. Route 66 perustettiin 1927 yhtenä alkuperäisistä U.S. Highway -teistä, vaikkei sitä oltu kokonaan päällystetty ennen vuotta 1938. Averylla sanotaan olleen päähänpinttymä siitä, että tien numeron piti olla ”pyöreä”. Hän olikin ehdottanut tien numeroksi 60. Tästä numerosta syntyi kuitenkin kiistaa erityisesti Kentuckyn edustajien taholta. He vaativat Virginian Virginia Beachin ja Kalifornian Los Angelesin välisen tien numeroksi US 60. Väittelyn jälkeen Avery tyytyi nykyiseen numeroon, joka oli vapaana, koska hän mielsi numeron helpoksi muistaa ja lausua.

Kun tiejärjestelmä oli lopulta virallistettu, Avery perusti U.S. Highway 66 Associationin. Järjestön tehtävänä oli edistää reitin päällystämistä koko matkalta sekä edistää tien käyttöä. Vuonna 1928 vastaperustettu yhdistys teki ensimmäisen julkisuustempauksensa: maratonkilpailun Los Angelesista New York Cityyn. Kilpailun reitti Los Angelesista Chicagoon oli Route 66. Tempaus onnistui: useat julkisuuden henkilöt, kuten Will Rogers, tervehtivät juoksijoita reitin varrella. Yhdistys jatkoi toimintaansa reitin varrella olevien yritysten äänitorvena kunnes se lakkautettiin vuonna 1976.

Reitin liikennemäärät kasvoivat nopeasti, koska se kulki suotuisan maaston läpi. Suuri osa maastosta oli käytännössä aivan tasaista, mikä lisäsikin rahtiliikennettä osuudella. Suuri kuivuus 1930-luvulla Kansasissa ja Teksasissa ajoi monen maanviljelijäperheen hakemaan töitä Kaliforniasta. Route 66 oli näiden ihmisten pääasiallinen kulkuväylä ja heitä kutsuttiin alentavasti nimellä ”Okies”. Suuren laman aikana valtatie helpotti sen varrella olevien yhdyskuntien tilannetta. Reitti kulki useiden pikkukaupunkien läpi ja liikenteen kasvaessa auttoi synnyttämään monia pieniä perheyrityksiä, lähinnä huoltamoita, baareja ja motelleja valtatien varrelle.

Route 66 oli ensimmäinen kokonaan päällystetty valtatie vuonna 1938. Valtatie oli monin paikoin hyvin vaarallinen, useampi kohta saikin lisänimen ”Bloody 66”. Tietä parannettiin jatkuvasti ja useita vaarallisia kaarteita poistettiin. Kuitenkin eräs osuus Arizonan ”Black Mountainsin” läpi oli niin mutkainen ja jyrkkä, että monet kulkijat palkkasivat paikallisia alkuaikoina ajamaan kulkuneuvonsa osuuden läpi. Osuus säilyi vuoteen 1953 saakka. Tästäkin huolimatta Route 66 oli hyvin suosittu.

Toisen maailmansodan aikana Kalifornian sotateollisuus veti lisää väkeä länteen. Route 66, joka jo muutenkin oli suosittu ja kokonaan asfaltoitu, muodostui pääväyläksi ja toimitti myös sotamateriaalia itään. Fort Leonard Wood, Missourissa oli lähellä valtatietä, joka siksi paikallisesti paranneltiin kaksiväyläiseksi sotilasliikenteen tarpeita vastaavaksi.

Route 66 Oatmanissa Arizonassa.

1950-luvulla Route 66:sta tuli Los Angelesiin suuntaavien lomailijoiden pääreitti. Reitti kulki Arizonan Painted Desertin läpi ja läheltä Grand Canyonia. Matkailun nopea kasvu antoi sysäyksen kaikenlaisille tienvarsinähtävyyksille kuten tiipiin-muotoisille motelleille, jäätelökojuille, intiaanitöiden myyntikojuille ja käärmefarmeille. Meramec Caverns St. Louisin, (Missouri) lähellä alkoi mainostaa itseään ”Jesse Jamesin piilopaikkana”. Big Texan mainosti 72 unssin (noin 2 kiloa) pihviannosta ilmaiseksi, jos sen pystyi syömään tunnissa. Tästä alkoi myös pikaruokakulttuuri: Red's Giant Hamburgers Springfieldissä Missourissa oli ensimmäinen drive-thru-ravintola.

Reitin muutoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljää osuutta muutettiin ratkaisevasti 1930-luvulla. Vuonna 1930 siirrettiin osuutta Illinoisissa Springfieldistä St. Louisiin idemmäksi paikkaan, jossa nyt kulkee Interstate 55. Reitti St. Louisista Missourin Gray Summitiin kulki ensin Market Streetiä ja Manchester Roadia. Suunnitelmissa oli siirtää reitti Watson Roadille (nykyinen Missouri State Highway 366), mutta Watson Road ei ollut vielä valmistunut silloin.

U.S. 66 kääntyi pohjoiseen, Calumetiin Oklahomaan ja jatkoi sitten Gearyyn Kansasiin. Vuonna 1933 rakennettiin oikoreitti, joka ohitti sekä Calumet’n että Gearyn lyhentäen matkaa useilla maileilla. New Mexicon alueella rakennettiin oikoreitti vuonna 1937 Santa Rosasta Lagunaan. Tämä säästi matkailijoille noin neljän tunnin ajomatkan. Edellä mainittujen lisäksi rakennettiin useita ohitusteitä joidenkin taajamien kohdalle. Näistä mainittakoon Springfield, St. Louis, Joplin ja Oklahoma City.

Hiipuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Route 66:n kuolinisku tuli vuonna 1956 kun presidentti Dwight Eisenhower allekirjoitti uuden Interstate Highway Act -lain. Euroopassa taistellut Eisenhower oli ollut hyvin vaikuttunut Saksan Autobahneista. Eisenhower visioi vastaavanlaisen suuren ajonopeuden sallivan tieverkoston Yhdysvaltoihin.

Koko 60-vuotisen olemassaolonsa aikana Route 66 oli jatkuvan muutoksen kohteena. Tienrakennustaidon edistyessä oli insinöörien tavoitteena yhä suoremmat yhteydet kaupunkien välille. Route 66 oli jo suurimmalta osaltaan laajennettu kaksikaistaiseksi.

Kun U.S. 66 lopulta suljettiin, ei sitä korvannut vain yksi vaihtoehtoinen reitti. Interstate 55 välitti liikenteen Chicagosta St. Louisiin. Interstate 44 jatkoi Oklahoma Cityyn. Interstate 40 otti valtaosan, korvaten vanhan tien Barstowiin, Kaliforniaan. Interstate 15 jatkoi San Bernardinoon ja lopulta Interstate 10 Santa Monicaan, Tyynenmeren rannikolle.

Lakkautuksen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun maantien käyttö loppui, osia siitä käytettiin eri tavoin paikallisesti. Monessa kaupungissa se muodosti kauppaliiketien, joka liittyi moottoritiehen. Joitakin osia käytettiin paikallisteinä tai yksityisteinä ja osia hylättiin täysin. Kuitenkin noin 80 prosenttia on vielä ajettavassa kunnossa ja huolellisella reittisuunnittelulla voi ajaa melkein kokonaan alkuperäistä reittiä. Numero 66 on säilytetty useissa paikallisteiden nimissä.

Nostalgiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historic Route 66 -kyltti

Vuonna 1990 Route 66 -yhdistyksiä perustettiin sekä Arizonaan että Missouriin. Samana vuonna Missourin osavaltio nimesi Route 66:n State Historic Routeksi. Ensimmäinen Historic Route 66 -merkki pystytettiin Kearney Streetille Springfieldiin, Missouriin. Vastaavanlaiset merkit linjaavat osan 3860 km pitkästä reitistä.

Amerikkalainen popkulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Route 66 on ikuistettu kirjallisuuteen, musiikkiin ja televisio-ohjelmiin.

  • Vuonna 1940 kalifornialainen kirjailija John Steinbeck julkaisi Vihan hedelmät -kirjan, joka oli romaani länteen matkaavista oklahomalaisista maanviljelijöistä. Hän viittaa kirjassaan Route 66:iin teiden äitinä (Mother Road). Kirja voitti Pulitzer-palkinnon ja tie sai entistä enemmän julkisuutta.
  • Vuonna 1946 jazz-säveltäjä ja pianisti Bobby Troup kirjoitti tunnetuimman teoksensa, Route 66, ajettuaan itse reitin Kaliforniaan. Kappaleen nimen keksi Troupen ensimmäisen vaimo Cynthia, joka oli ollut mukana automatkalla. Hän esitteli kappaleensa Nat King Colelle, joka sai siitä erään suurimmista hiteistään. Laulusta on tullut hitti myös Chuck Berrylle ja sen ovat levyttäneet myös monet tunnetut artistit, kuten The Rolling Stones, Depeche Mode ja Manhattan Transfer. Suomalaisista artisteista M. A. Numminen on esittänyt kappaleen nimeltä ”Route 66”. Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 kappaleesta suomenkielisen version ”Valtatie 66”, joka ei tosin kerro Route 66:sta vaan Suomen Kantatie 66:sta (Orivesi–Lapua). Samaisen kappaleen on levyttänyt myös Sami Saari Vapaa-levylleen, vuonna 2009.
  • Tie antoi nimensä myös suositulle TV-sarjalle Route 66. Sarjaa tuotti CBS vuodesta 1960 vuoteen 1964. Sarjan päähenkilöt Martin Milner ja George Maharis olivat ”Tod” ja ”Buzz”, kaksi nuorukaista, jotka ajelivat Corvettellaan etsien seikkailuja valtatieltä. Todellisuudessa sarjassa ei liikuttu oikean Route 66:n reittiä edes fiktiivisesti, saati kuvauksissa. Tekijänoikeussyistä tuotantoyhtiö luopui ajatuksesta käyttää sarjan tunnusmusiikkina Bobby Troupin kuuluisaa sävellystä, vaan sarjaan teki oman sävellyksen Nelson Riddle. Riddlen pianoriffeissä voi kuulla lainauksen Troupilta.
  • Tie esiintyy yhdysvaltalaisessa vuoden 2001 kauhuelokuvassa Route 666.
  • Autot-elokuvassa mainitaan tie 66, joka oli korvattu Interstate 40 -tiellä.
  • Overwatch-videopelissä esiintyy kartta nimeltä "Route 66".

Lempinimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien varrella, U.S. Highway 66 on saanut monia lisänimiä:

  1. The Great Diagonal Way — Tie oli ainoita vinosti kulkevia teitä kartalla.
  2. The Main Street of America — Kannatusyhdistyksen kampanjalausekkeita.
  3. The Mother Road — John Steinbeckin kutsumana.
  4. The Will Rogers Highway — ”Virallinen” yhdistyksen kutsumanimi vuodelta 1952.

Entisiä osia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvaavat tiet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Arizona Highways (July, 1981). Koko numero kertoo Route 66:sta.
  • Freeth, Nick. Route 66. St. Paul, Minnesota: MBI Publishing, 2001. ISBN 0-7603-0864-0
  • Scott, Quinta and Kelly, Susan Croce. Route 66: A Highway and Its People. Norman, Oklahoma: University of Oklahoma Press, 1988. ISBN 0-8061-2291-9
  • Rittenhouse, Jack D. A Guide Book to Highway 66. Albuquerque, New Mexico: University of New Mexico Press, 1989 (reprint of 1946 book). ISBN 0-8263-1148-2
  • Schneider, Jill. Route 66 Across New Mexico: A Wanderer's Guide. Albuquerque: University of New Mexico Press, 1991. ISBN 0-8263-1280-2
  • Walls, Michael. Route 66: The Mother Road. New York: St. Martin's Press, 2001. ISBN 0-312-28167-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Route 66.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Route_66&oldid=21175701”