Valkotikka
Valkotikka | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
Heimo: | Tikat Picidae |
Suku: | Pitkänokkatikat Melanerpes |
Laji: | candidus |
Kaksiosainen nimi | |
Melanerpes candidus |
|
![]() |
|
Katso myös | |
Valkotikka (Melanerpes candidus) on mustavalkoinen, keskikokoinen eteläamerikkalainen tikkalaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on noin 27 cm. Sen pää, alapuoli ja yläperä ovat valkoiset, selkäpuoli, pyrstö sekä siivet mustat. Naamassa ja alaperässä on keltaista. Sukupuolten värityksessä on pientä eroa.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkotikan 4,8 miljoonan neliökilometrin laajuinen esiintymisalue ulottuu Etelä-Surinamesta ja Brasiliasta Argentiinan pohjoisosiin ja Uruguayn länsiosiin. Bernhard Christian Otto kuvaili lajin holotyypin Cayennesta vuonna 1796.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkotikat elävät savanneilla, palmumetsiköissä ja valoisissa, avoimissa metsissä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesä on puunkolossa tai lahossa oksassa, johon naaras munii kolme tai neljä munaa.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruokavalio koostuu pääasiassa hedelmistä ja muista kasvikunnan tuotteista, vähässä määrin myös hyönteisistä. Se pitää myös hunajasta ja viljanjyvistä, ja on paikoin maanviljelijöiden riesana syömällä appelsiineja ja muita puutarhahedelmiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Perrins, Christopher M. (päätoim.): Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava, 1992. ISBN 951-1-12001-8.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Melanerpes candidus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.6.2014. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)