Valkotarhakotilo
| Valkotarhakotilo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Lahko: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Heimo: | Tarhakotilot Helicidae |
| Suku: | Cepaea |
| Laji: | hortensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cepaea hortensis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Valkotarhakotilo tai valkohuulitarhakotilo (Cepaea hortensis) on tarhakotiloiden heimoon kuuluva maakotilolaji. Se on Euroopassa yleinen, ja sitä tavataan Suomen eteläosissa.[3]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkotarhakotilon kuori on 10–17 millimetriä korkea ja 14–20 millimetriä leveä. Kuoren väritys on vaihteleva ja usein näyttävä. Pohjaväri on yleensä keltainen, ja se voi vaihdella vaaleasta kirkkaaseen. Kuoressa on 1–5 tummaa juovaa, mutta se voi olla myös juovaton. Kuoren pinta on kiiltävä ja hieman uurteinen. Kuoren alapinnalla kierteiden keskellä ei ole kuoppaa eli napaa, mutta nuorilla kotiloilla voi olla kapea napa. Kotilon kuoren suun reuna eli huuli on vaalea.[3]
Valkotarhakotilon erottaa lähisukuisesta tummatarhakotilosta lähinnä huulen eli täysikasvuisen kuoren suun reunuksen väristä, joka valkotarhakotilolla on vaalea ja tummatarhakotilolla musta. Lisäksi tummatarhakotilo on vähän suurempi kuin valkotarhakotilo.[4] Myös lehtokotilo voi muistuttaa valkotarhakotiloa, mutta valkotarhakotilon huuli on suora.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkotarhakotilo on levinnyt Euroopassa laajalle, ja se on yleinen. Laji on todennäköisesti levinnyt Pohjois-Amerikkaan ihmisen mukana. Suomessa valkotarhakolia tavataan maan eteläosissa.[3] IUCN on luokitellut lajin elinvoimaiseksi.[1] Myös Suomessa laji on elinvoimainen.[2]
Valkotarhakotiloa tavataan puistoissa, pihoilla, puutarhoissa ja muissa kulttuuriympäristöissä sekä lehdoissa ja niityillä.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkotarhakotilo syö kasvien vihreitä ja lakastuneita osia. Sille kelpaavat esimerkiksi nokkosen lehdet, joiden polttavat rauhaset eivät satuta kotiloa.
Saalistajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotiloita syövät myyrät ja linnut, etenkin rastaat.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Neubert, E.: Cepaea hortensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Valkotarhakotilo – Cepaea hortensis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 24.11.2024.
- ↑ a b c d e A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan, s. 306–307. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8
- ↑ Nordsieck, R.: Banded Snails (Cepaea Held 1838) Weichtiere.at. Arkistoitu 18.11.2009. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)