Suolapunka
| Suolapunka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Esikkokasvit (Theophrastaceae) |
| Suku: | Suolapungat Samolus |
| Laji: | valerandi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Samolus valerandi |
|
| Katso myös | |
Suolapunka eli valkosuolapunka (Samolus valerandi) on merenrantaniityillä viihtyvä kasvi. Suomessa suolapunka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja se on luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava laji. Suolapunka on rauhoitettu Manner-Suomessa.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suolapunka on monivuotinen, 3–40 senttimetriä korkeaksi kasvava kalju merenrantakasvi. Kasvin juurakko on lyhyt ja pysty. Varren tyvessä kasvaa lehtiruusuke, ja varrella vuorottain lusikkamaisia, pyöreäkärkisiä meheviä varsilehtiä. Lehdet ovat ehytlaitaisia. Valkoiset kukat muodostavan kasvin latvaan harsun tertun. Toisinaan esiintyy myös lyhyempiä lehtihangoista lähteviä kukkaterttuja. Kellomaiset kukat ovat halkaisijaltaan noin 3 millimetriä ja niissä on viisi terälehteä. Siemenkota on pallomainen. Suolapunka kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suolapunkaa esiintyy laajalti lauhkean vyöhykkeen eteläosassa ja lämpimän vyöhykkeen pohjoisosassa Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Lajia tavataan myös Afrikasta ja Australiasta. Etelämpänä se kasvaa sekä rannikoilla että sisämaassa, varsinkin vuoristoissa. Itämeren piirissä suolapunkaa tavataan vain rannikoilla. Sen esiintymät Suomessa ja samalla korkeudella Ruotsin puolella ovat lajin pohjoisimmat kasvupaikat maailmassa.[4]
Suomessa suolapunkaa tavataan vain Ahvenanmaalla ja Suomenlahden rannikolla Itä-Uudeltamaalta Kaakkois-Suomeen.[5] Runsaimmat esiintymät ovat Ahvenanmaalla Lemlandissa, Finströmissä ja Hammarlandissa sekä Manner-Suomessa entisen Porvoon maalaiskunnan, Haminan ja Vehkalahden alueilla.[6][7][8]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itämeren rannikolla suolapunka viihtyy avoimilla, kivikkoisilla ja matalakasvuisilla merenrantaniityillä. Se kasvaa tyypillisesti lähellä vesirajaa, ja on usein pitkiäkin aikoja veden pinnan alla. Suolapunka on harvinaistunut Itämeren piirissä rantaniittyjen laidunnuksen loputtua, kun merenrantaniityt ovat monin paikoin kasvaneet umpeen. Itämeren rehevöityminen on omalta osaltaan kiihdyttänyt rantaniittyjen umpeutumista.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laine, Unto: Suolapunka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 237.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Samolus valerandi IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Rauhoitetut lajit - ymparisto.fi Luonnonsuojeluasetuksen liitteet 2 ja 3 (pdf) s. 7. Viitattu 18.10.2017.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 221.
- ↑ Anderberg, Arne: Samolus valerandi (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 14.8.2008. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Valkosuolapungan (Samolus valerandi) levinneisyys Suomessa Viitattu 18.10.2017.
- ↑ a b Laine 1997, s. 237.
- ↑ Crusio W.E.: Het geslacht Samolus L. Communications of the Dutch Waterplant Society, 1982, 2. vsk, s. 13–25. (hollanti)
- ↑ Crusio W.E.: Notes on the genus Samolus L. (Primulaceae). Communications of the Dutch Waterplant Society, 1984, 6. vsk, s. 13–16.
- ↑ Suomen uhanalaisia lajeja: Suolapunka (Samolus valerandi L.) Suomen ympäristökeskus ISBN 952-11-208679 (pdf) Viitattu 18.10.2017.
