Valkorihmakääpä
| Valkorihmakääpä | |
|---|---|
 Valkorihmakäävälle luonteenomaisia ovat reunoista kurottavat rihmastojänteet. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Fomitopsidaceae |
| Suku: | Rihmakäävät Anomoloma |
| Laji: | myceliosum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Anomoloma myceliosum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Valkorihmakääpä (Anomoloma myceliosum) on Suomessa erittäin harvinainen kääpälaji. Se viihtyy rehevissä ja lehtomaisissa vanhoissa metsissä. Valkorihmakääpä kasvaa kuorettomissa, jo pidempään lahonneissa maapuissa, yleensä kuusissa mutta sitä on löydetty myös muilta havu- ja lehtipuilta. Käävän aiheuttama valkolaho on pehmeää.[1][2]
Itiöemä on yksivuotinen, resupinaattinen, ohut (kokonaispaksuus 1–2 mm) ja kooltaan varsin pieni. Lajille tunnusomaisia ovat valkoisesta reunasta kasvavat lankamaiset rihmastojänteet eli ritsomorfit, joita kasvaa myös itiöemän alle lahopuuhun. Pillipinta on kermanvalkoinen ja pillit ovat kulmikkaita, 3–4 millimetrillä tai vanhemmissa itiöemissä suuremmiksi sulautuneita. Pohjamalto on valkoinen, mikä on hyvä tuntomerkki verrattaessa keltarihmakääpään. Vertaa myös harsukääpään, jonka pillit ovat hammassuisia ja isompia ja koko itiöemä on hauraampi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 48-49. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0