Valkoperämanikki
| Valkoperämanikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Loistopeipot Estrildidae |
| Suku: | Manikit Lonchura |
| Laji: | striata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Valkoperämanikki (Lonchura striata)[2] on loistopeippojen heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkoperämanikkia tavataan Intian niemimaalla, Kaakkois-Aasiassa sekä Kiinassa ja Taiwanissa. Lajia on kuvattu yleiseksi tai paikallisesti yleiseksi. Sen kannankehitys on vakaa, ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]
Lemmikkinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lemmikkimuotoa valkoperämanikista kutsutaan nimellä lokkipeippo (Lonchura striata domestica). Lokkipeippoa alettiin tavata Euroopan eläintarhoissa 1860-luvulla ja pian sen jälkeen se alkoi yleistyä myös lemmikkilintuharrastajien keskuudessa. Lajia oltiin jalostettu vuosia Japanissa ennen sen saapumista Eurooppaan. Lokkipeipon alkuperä on kuitenkin hämärän peitossa. Joidenkin lähteiden mukaan lokkipeippo on usean manikkilajin hybridi, mutta uudet tutkimukset ovat valoittaneet lokkipeipon olevan valkoperämanikin domestikoitu muoto. Lokkipeipon tarkka alkuperä ei ole tiedossa, mutta todennäköisesti se on jalostettu Kiinassa tai Japanissa. [3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Lonchura striata IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Väisänen, R. A.; Högmander, H.; Björklund, H.; Hänninen, L.; Lammin-Soila, M.; Lokki, J. & Rauste, V.: Maailman lintujen suomenkieliset nimet. (2., uudistettu painos) Helsinki: BirdLife Suomi ry, 2006. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Ingvar Svanberg: Towards a cultural history of the Bengalese Finch (Lonchura domestica). Der Zoologische Garten, 15.7.2008, 77. vsk, nro 5, s. 334–344. doi:10.1016/j.zoolgart.2008.05.003 ISSN 0044-5169 Artikkelin verkkoversio.