Valkokulmanakkeli
| Valkokulmanakkeli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Nakkelit Sittidae |
| Suku: | Nakkelit Sitta |
| Laji: | canadensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sitta canadensis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Valkokulmanakkeli (Sitta canadensis) on pohjoisamerikkalainen nakkelien sukuun kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 11,5 cm, siipien kärkiväli 19–21 cm ja paino noin 10–11 g. Valkokulmanakkeli muistuttaa suuresti pienikokoista pähkinänakkelia, johon eroina ovat musta päälaki ja räikeän valkoinen silmäkulmajuova mustan silmä- ja ohjasjuovan ja mustan päälaen välissä, sekä ja punaruskean värin puuttuminen alaperästä. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, naaraan pään ja alapuolen kuviointi on kuitenkin himmeämpää. Nuori lintu on yläpuolelta himmeämpi ja vaaleampi kuin vanha. Tavallisin ääni muistuttaa pienen lelutorven tööttäystä.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokulmanakkeli elää Pohjois-Amerikassa Kanadassa arktisen alueen eteläpuolella ja Etelä-Alaskassa, sekä Yhdysvaltojen länsi- ja pohjoisosissa ja Appalakkien vuoristoa seuraten myös etelämpänä. Lajin kokonaisyksilömäärä on noin 18 miljoonaa yksilöä ja sen elinympäristön laajuus on 7,1 miljoonaa neliökilometriä. Laji on osassa elinaluettaan muuttolintu ja talvehtii Yhdysvaltain eteläosissa. Euroopassa laji on tavattu ainakin kahdesti vuoteen 1993 mennessä, mutta sitä ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokulmanakkelit asuvat havumetsissä, levinneisyysalueen eteläosissa lähinnä vuoristometsissä. Kanadassa laji elää paikoin myös sekametsissä, harvoin puhtaissa lehtimetsissä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokulmanakkelit ovat yksiavioisia. Parinmuodostus tapahtuu talvella tai keväällä, ja pari pysyttelee yhdessä vuodesta toiseen. Pesimäaikana nakkelit puolustavat aggressiivisesti pesäänsä. Lajin pesä on puun kolossa, usein paksun oksan kolossa. Kolo voi olla vanha tikanpesä tai emot kovertavat sen yhdessä. Nakkelit varustavat lentoaukon pihkalla, naaras sisäpuolen ja koiras ulkopuolen. Ne kantavat pihkan nokassaan tai kaarnanpalasen päällä. Naaras munii tavallisesti viisi tai kuusi munaa, vaihteluväli on 2–8. Naaras hautoo 12–13 päivää. Poikasia ruokkivat sekä naaras että koiras. Poikaset lähtevät pesästä 18–21 päivän ikäisinä, ja ovat täysin itsenäisiä kaksi viikkoa pesästä lähdön jälkeen. Laji pesii kerran kesän aikana.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäaikaan nakkelit syövät pääasiassa pieniä selkärangattomia. Syksyllä ja talvella nakkelit syövät enimmäkseen havupuiden siemeniä. Poikasia ruokitaan eläinravinnolla. Syksyllä ja talvella ne varastoivat ruokaa muiden nakkelien tapaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Perrins, C. M. (toim.) 1993: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. VII, Flycatchers to Shrikes. - Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857510-6
- Cornell Lab of Ornithology
- ADW
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Sitta canadensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)