Valkoisen yön sävelmät
| Valkoisen yön sävelmät | |
|---|---|
| Melodi beloi notshi | |
 |
|
| Ohjaaja | Sergei Solovjov |
| Käsikirjoittaja | Sergei Solovjov, Tasiuki Kasikura |
| Säveltäjä | Isaak Shvarts |
| Kuvaaja | Georgi Rerberg |
| Pääosat |
Komaki Kurihara Juri Solomin |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Neuvostoliitto Japani |
| Tuotantoyhtiö |
Mosfilm Toho Pictures |
| Ensi-ilta | 1977 |
| Kesto | 97 min |
| Alkuperäiskieli |
venäjä japani |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Valkoisen yön sävelmät (televisioesityksessä Valkeiden öiden sävelet, Мелодии белой ночи, Melodi beloi notshi) on Sergei Solovjovin ohjaama neuvostoliittolais-japanilainen draamaelokuva vuodelta 1977. Ohjaaja teki myös elokuvan käsikirjoituksen yhdessä Tasiuki Kasikuran kanssa.
Elokuvassa japanilainen pianistinainen (Komaki Kurihara) matkustaa Neuvostoliittoon tutustuakseen paremmin maan säveltäjien tuotantoon. Hän rakastuu neuvostosäveltäjä Iljaan (Juri Solomin), joka on menettänyt vanhempansa Leningradin piirityksessä ja vaimonsa heidän esikoisensa synnytyksessä. Rakastavaiset nauttivat Leningradin valkeista kesäöistä, ja Ilja alkaa säveltää pianokonserttoa Jukon inspiroimana. Vuosi pari myöhemmin he tapaavat uudelleen Japanin Kiotossa, jonne Ilja on tullut johtamaan pianokonserttoaan, solistina Juko. Ilja saa kuulla Jukon jääneen leskeksi ja tuntevan asiasta syyllisyyttä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Japanilais-neuvostoliittolainen ”Valkeiden öiden sävelet”. Helsingin Sanomat, 4.8.1978, s. 30. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.10.2017.