Valkeisaaren kalliomaalaus

Valkeissaaren kalliomaalaukset
Sijainti
Valkeissaaren kalliomaalaukset
Koordinaatit	61°8′55.0989″N, 27°54′38.8852″E
Valtio	Suomi
Historia
Tyyppi	kalliomaalaus
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Valkeisaaren kalliomaalaus sijaitsee Etelä-Karjalassa Taipalsaaren kunnassa Etelä-Saimaan Valkeissaaren Lampuvuoren rantakalliossa.

Paikalla on tehty arkeologinen kaivaus, mikä on Suomen oloissa toistaiseksi poikkeuksellista. Kaivauksista selvisi, että maalauksen edessä on käyty tuhansia vuosia esimerkiksi uhraamassa kallion hengelle. Alin maalaus on tehty aikaisintaan 3900–3300 eaa. eli myöhäisellä kivikaudella. Ylemmän maalauksen ajoitus jäänee auki.

Maalaukset

Kalliomaalaus sijaitsee Valkeissaaren lounaisosassa Lampuvuoren pystysuorassa seinämässä rantakalliossa (ks. valokuvat tai kuva). Maalaus on sään haalistama ja erottuu huonosti kallion tummasta pinnasta. Kuviota on kahdella eri korkeustasolla, joista ylin, kuvakenttä A, on 9–9,5 metrin korkeudella järven pinnasta.

Kuvakenttä mahtuu 43×30 senttimetrin alueelle, ja siitä puoli metriä oikealle sijaitsee tunnistamaton väriläiskä. Kuvakentässä erottuu kaksi päällekkäin maalattua venekuviota, joissa on ihmishahmoja. Haalistumisen takia on esitetty toinenkin tulkinta. Kentässä olisi kaksi päällekkäistä venemäistä kuviota sekä neljä vieretysten olevaa nuolimaiseksi tehtyä ihmishahmoa. Ylimmässä veneessä saattaa olla hirvenpääkoristetta tarkoittava veto.

Pekka Kivikäs mainitsee rantaa seurailevan alatasanteen kallioseinämässä myös laajalla alueella olevan punavärijälkiä, joista ei ole pystytty erottamaan varmuudella tunnistettavia kuvioita. Tätä kutsutaan kuvakentäksi B, joka olisi 2,5 metriä leveä ja 2,3 metriä korkea. Eräs kohta, joka jättää tulkinnanvaraa, voisi olla kahden punamaalissa olevan käden painalluksia.

Löytyminen ja tutkimus

Maalauksen löysi Keijo Koistinen vuonna 1966, jolloin myös Ville Luho kävi tarkastamassa sen ja teki siitä peitepiirroksen. Vuonna 1975 Timo Miettinen inventoi kohteen ja vuonna 2005 Antti Lahelma suoritti maalauksen edessä kaivaukset.

Maalauksen löytäjä Keijo Koistinen tajusi kohteen luonteen ja arvasi maalauksen alta löytyvän merkkejä ihmisen toiminnasta. Hän löysi maalauksesta noin 35 metriä etelään tekstiilipainanteista epineoliittista keramiikkaa ja vähän piitä. Myöhemmin juuri kaivetusta kohdasta löytyi maalausalue B alle viisi metriä Saimaan nykypinnan yläpuolelta.

Kaivaukset vuonna 2005

Maalauksen B alapuolelta terassin kulttuurimaakerros avattiin vuonna 2005 järjestetyssä arkeologisessa kaivauksessa, jota johti Antti Lahelma. Kaivaus koski ainoastaan 10 neliömetriä kivikkoista maata, mutta tulokset olivat melko vakuuttavat. Maanäytteiden fosforianalyysit antoivat korkeita pitoisuuksia, mikä vihjaa liharuuan ja muun ravinnon käsittelystä ja niistä tulleiden jätteiden maatumisesta paikalla. Koska kaivauksissa huomattiin ihmistoiminnasta syntyvän likamaan ulottuvan 50 senttimetriä syvälle, on toimintaa ollut pitkiä aikoja juuri tuolla samalla paikalla.

Paikalta löytyneet piikiven palaset olivat kelta-ruskeaa ja harmaata piitä. Jäljistä päätellen se saattoi olla ruutiaseissa käytettävää iskurin piitä. Myös kvartsiesineitä löytyi kahdessa kohtaa. Iskoksien puute tarkoittanee, että esineet valmistettiin muualla ja tuotiin sitten Valkeisaareen. Kaksi esineistä olivat kvartsikaapimia ja muut katkelmia. Paikalta löytyi neljä kappaletta pienen keraamisen astian palasta, jonka pintakuviointi viittaa tekstiilikeramiikkaan.

Maan joukosta seulottiin esille luunpalasia, joista osa oli palaneita ja osa palamattomia. Luuanalyysillä todettiin, että kaksi palasta olivat lammasta tai vuohta. Se ei olekaan yllättävää, sillä Lampuvuoren juurella on käsitelty varmasti lampaita, jotka laidunsivat saarella kesällä vanhoina aikoina. Luun ajoitus antoi kuolinvuodeksi noin 1805 (115 vuoden marginaalilla). Yksi luu tunnistettiin metson luuksi, mutta tämän ajoitus epäonnistui.

Maan joukosta seulottiin esille myös kasvin osia. Yleisin siementyyppi kuului sianpuolukalle, mutta joukossa oli myös paljon ahomansikkaa, vadelmaa, hierakkaa ja jauhosavikkaa. Viimeksi mainittua on aikoinaan käytetty myös ravintona, vaikka sitä on saattanut esiintyä saarella lampaiden takia.

Outo löydös oli palygorskiitti-lastujen löytyminen. Mineraalia on aikoinaan käytetty väriaineena, josta on valmistettu myös maalin sideainetta. Sitä on saatettu raaputtaa irti yläpuolisesta kalliosta, jotta maali tarttuisi paremmin kallioon. Mineraalin löytymisen syy saattaa jäädä arvoitukseksi.

Ajoitus

Ylempi maalaus A sijaitsee noin 10,5 metriä Saimaan nykypinnan yläpuolella ja on maalattu seisomalla maalauksen alapuolella sijaitsevan kalliokielekkeen päällä seisten. Jos maalaus olisi pitänyt maalata veneestä tai jään päältä käsin, olisi maankohoamisen aiheuttamat vedenpinnakorkeudet antaneet tälle jonkinlaisen arvion.

Sen sijaan maalaus B voidaan ajoittaa maankohoamisen avulla. Vaikka osa maalausta voidaan maalata varpastamalla viereisen kielekkeen päältä tai edessä olevan laattakiven päältä, olisi se erittäin vaivalloista ja tekijälle tulisi mieleen maalata kuviot alemmaksi kohtaan, jonne ylettyisi helposti. Saimaan maankohoamisen vaikutukset vedenpinnan korkeuksiin tunnetaan karkeasti ja niiden mukaan maalauksen yläosa tehtiin 3900–3300 eaa. Maalauksen alaosa on voitu maalata tämän jälkeen milloin vain seisten kielekkeeltä, mutta todennäköisesti joskus vuoden 2000 eaa. jälkeen. Kaivauksista löytyneet nuotion hiilenpalaset ajoitettiin noin 1400 eaa. eli varhaiselle metallikaudelle. Tällöin Valkeisaaren nykyinen rantaterassi olisi ollut märkä, mutta ajoittain kuivana ja sille olisi voinut pystyttää leirin. Muitakin ajoituksia tehtiin. Marjansiemenistä saatiin ajoitus 1200–1300 jaa. eli keskiajan ajoitus.

Antropomorfinen kallio

Maalauskohdan B edessä, jossa kaivaukset tehtiin, sijaitsee luontaisen oloinen kivipaasi maaten vaakatasossa kallion edessä. Vaikutelma on kuin siinä olisi ”uhripöytä”. Pöydän yläpuolella kalliossa voi hyvällä mielikuvituksella erottaa valtavan suurten ihmiskasvojen karikatyyrin. Vinon aamuauringon valo luo sille kohtalokkaan voimakkaat varjot, jolloin katsoja näkee kallion luoman tuiman katseen ”uhripöydälle”. Ajatus saamelaisen uhripaikasta eli seitakalliosta on uskottava. Kun juuri sillä kohtaa on tavattu korkeita fosfaattipitoisuuksia, voidaan ne selittää palvontamenojen jäänteiksi.

Katso myös

Seuraavat kalliomaalaukset ovat lähellä tätä maalausta:

• Kannuksen linnavuoren kalliomaalaus
• Ruusin Turasalon kalliomaalaus
• Lintuinvuoren kalliomaalaus

Lähteet

• Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5478-61-0
• Lahelma, Antti: A Touch of Red: Archaeological And Ethnographic Approaches To Interpreting Finnish Rock Paintings. (väitöskirja julkaistu sarjassa Iskos 15) Vaasa: The Finnish Antiquarian Society, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kinnunen, Kari A.: Taipalsaaren Valkeisaaren kalliomaalauksen edustalta arkeologisessa kaivauksessa tavatun materiaalin tunnistaminen palygorskiitiksi (pdf) (tutkimusraportti). 2006. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus. Viitattu 7.3.2013.
• Muinaistaideyhdistys: Valkeisaari^{[vanhentunut linkki]}
• Luukkonen, Ismo: Valkeisaari
• Muinaisjäännösrekisteri: Valkeisaaren kalliomaalaus Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 3.5.2006. Museovirasto. Viitattu 24.2.2013.

Aiheesta muualla

• Luettelo Suomen kalliomaalauksista ja ns. punamultaläikistä Suomen muinaistaideseura ry. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 1.5.2011.
• Luukkainen, Ismo: Suomen kalliomaalauksia, valokuvia
• Kivikäs, Pekka: Suomen kalliomaalaukset (Arkistoitu – Internet Archive), Kulttuurin Keski-Suomi
• Lahelma, Antti: Taipalsaari Valkeisaari (pdf) (Tutkimuskertomus esihistoriallisen kalliomaalauksen edustalla 15.-26.8.2005 suoritetusta arkeologisesta kaivauksesta) (kaivausraportti). 2005. Helsinki: Helsingin Yliopisto. Viitattu 7.3.2013.^{[vanhentunut linkki]}
• Lahelma, Antti: Excavating Art: a ‘Ritual Deposit’ Associated with the Rock Painting of Valkeisaari, Eastern Finland. Fennoscandia Archaeologica, 2006, nro XXIII, s. 3-23. Helsinki: Suomen Arkeologinen Seura. ISSN 0781-7126 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 7.3.2013. (englanniksi)
• Helena Taskinen: Kalliomaalauskallioidemme antropomorfiset muodot, 2005
• Taipalsaren historiaa Taipalsaaren kunta. Viitattu 1.5.2011.