Valka

Valka
Semināra iela -katu
lippu	vaakuna
Valka
Koordinaatit: 57°46′N, 26°00′E
Valtio	Latvia
Kunta	Valka
Perustettu	1584
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	14,36 km²
Väkiluku (2016)  ()	5 489
– Väestötiheys	382,2 as./km²
Aikavyöhyke	UTC+2
– Kesäaika	UTC+3
www.valka.lv
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Valka (saks. Walk)  kuuntele ääntämys ^(ohje) on pieni rajakaupunki Pohjois-Latviassa, Vidzemen maakunnassa ja on samalla Valkan kunnan (Valkas novads) keskus.

Valka ja nykyinen Viron puoleinen kaupunki Valga olivat yksi ja sama kaupunki, kunnes se jaettiin kahdeksi kaupungiksi vuonna 1920.

Väestö

Vuoden 2012 alussa kaupungissa arvioitiin asuvan 5 891 henkeä ja koko Valkan kunnassa 10 265 henkeä. Valkan väestöstä suurin osa on latvialaisia ja loput venäläisiä ja muita kansalaisuuksia.^lähde?

Valkan ortodoksinen kirkko

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on pääuskonto evankelisluterilainen kristinusko. Kuitenkin vain pieni osa väestöstä on uskonnollisia, eikä juuri kukaan harjoita sitä aktiivisesti.^lähde?

Historia

Keskiajalla Valkassa kokoontui vanhan Liivinmaan parlamentti. Se vihittiin kaupungiksi vuonna 1286. Vuonna 1584 se kuitenkin menetti itsenäisyytensä ja jäi Puola-Liettuaan kuuluneen Liettuan suuriruhtinaskunnan valtaan. Vuonna 1626 ruotsalaiset valloittivat kaupungin, ja vuonna 1721 se siirtyi Venäjän hallintaan. Ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918 saksalaiset polttivat kaupungin perinpohjaisesti.^lähde?

Viron ja Latvian itsenäistyttyä mailla oli kiistoja niiden välisten rajojen kulusta. Yksi kiistojen kohteista oli Valga eli latvialainen Valka. Virolaiset perustelivat kaupungin kuulumista Viroon maan avulla Latvian vapaussodassa. Kaupungin väestö oli jakautunut kahtia. Venäjän vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan kaupungissa asui 4 453 latvialaista ja 3 394 virolaista. Latvialaiset olivat puolestaan voittaneet vuonna 1917 pidetyt kaupunginvaltuuston vaalit. Tilanne oli hyvin kiristynyt vuonna 1919, jolloin pelättiin kaupungin vuoksi jopa maiden välistä yhteenottoa. Seuraavan vuoden puolella tilanne kärjistyi maiden lehdistössä.^selvennä Lopulta Latvia ja Viro sopivat brittiläisen eversti Stephen Tallentsin johtamasta komissiosta, jonka jäseninä oli myös latvialaisia ja virolaisia. Komissio ratkaisi maiden rajakiistan heinäkuussa 1920. Viro sai kaupungin ydinosan, kun taas Latvian puolelle jäi sen eteläinen osa. Kiistely jatkui vielä myöhemmin, mutta maiden väliseltä yhteenotolta kuitenkin vältyttiin.

Valkan ja Valgan raja

Valka rajakaupunkina

Tarinan mukaan uusi rajalinja kulki Valgan asemapäällikön talon makuuhuoneen läpi ja jakoi jopa sängyn. Hän sai valita kumman maan kansalaisuuden hän ottaa. Asemapäällikkö valitsi Viron, koska hänen päänsä oli hänen nukkuessaan Viron puolella ja jalat Latvian puolella. Viron krooni ei kelvannut maksuvälineenä Latvian puolen eikä Latvian lati Viron puolen liikkeissä. Suurempi, pohjoisempi osa kaupungista jäi Virolle, jossa sijaitsee kaupungin keskusta ja rautatieasema. Jaon seurauksena Valgaan syntyi kaksi rautatieasemaa Viron Valga ja Latvian Valka, joka sijaitsi neljä kilometriä Viron Valgan aseman eteläpuolella. Latvialaiset ja virolaiset veturit käännettiin niiden väliin Latvian puolelle rakennetussa ratakolmiossa.^lähde?

Tulli- ja rajamuodollisuudet hoidettiin molemmilla asemilla aina vuoden 1940 elokuuhun saakka. Samoin kapearaiteisen rautatien junat joutuivat käyttämään aluksi naapurimaan aluetta, mutta myöhemmin sekä Viro että Latvia rakensivat omalle puolelleen rajaa omat rataosat jotka mahdollistivat virolaisille Valgan ja latvialaisille Valkan asemien käytön omissa junissaan.^lähde?

Valgasta Moisiokylään matkannut virolaisjuna joutui käyttämään Valgan kaupungin länsipuolella Pedelen ja Ipikin välillä Latvian aluetta miltei Moisiokylään saakka, mutta ajoi pysähtymättä Latvian alueen läpi. Latvialainen Ipikistä lähtenyt juna puolestaan joutui ajamaan pysähtymättä Viron alueen läpi Zultenen ja Apen välillä matkallaan Valkasta Gulbeneen. Virolaiset puolestaan hoitivat oman osansa henkilöliikenteen Valgan asemalta Monisten asemalle uuden Kaagjärven kautta kiertäneen radan avulla. Samalla muutettiin myös vallinnutta käytäntöä siten, että Latvian Valkasta alkoi kaksi latvialaista junaa päivässä ajaa Moisiokylään saakka. Veturit käännettiin Viron puolella, ja junat palasivat Moisiokylästä Valkaan. Virolaiselle junalle puolestaan sallittiin latvialaisten matkustajien kuljettaminen myös Latvian sisäisessä liikenteessä.^lähde?

Junassa oli ns. suljettuja vaunuja niille matkustajille, jotka matkustivat Virosta Viroon Latvian alueen kautta. Vaunujen ovet lukittiin Valgassa ja avattiin vasta Moisiokylässä tai päinvastoin. Näissä vaunuissa matkustajien passeja ei tarkastettu. Vastaava järjestely tehtiin latvialaisille junalle joka liikennöi Valkasta Gulbeneen. Sen sallittiin kuljettaa virolaisia matkustajia Koikkülan ja Mõnisteen välillä. Ne jotka matkustivat junassa Latvian Valkasta Apeen tai pidemmälle Latviaan Viron kautta saivat matkustaa suljetuissa vaunuissa ilman rajamuodollisuuksia. Aihe oli 1920- ja 30-luvuilla yleisen ihmettelyn aiheena rautatiealan lehdissä ja kirjallisuudessa. Saksalaiset omaksuivat myöhemmin vuosina 1939 - 1945 saman käytännön Suur-Saksan Valtakunnan ja Böömin-Määrin Protektoraatin välisessä rajaliikenteessä useilla eri rataosilla. Samaa käytäntöä noudatettiin myös Unkarin ja Slovakian raja-alueilla.^lähde?

Neuvostovallan aikanakin (1940–1991) kaupunki oli jaettuna Viron ja Latvian neuvostotasavaltojen kesken, mutta niiden välisen rajan yli saattoi kulkea vapaasti. Neuvostoliiton hajottua rajaa ryhdyttiin valvomaan tiukasti, ja vain kolmessa paikassa pääsi rajan yli. Sen jälkeen kun molemmat maat vuoden 2007 lopussa liittyivät Schengenin sopimukseen, rajavartiot poistettiin ja rajan voi jälleen ylittää vapaasti. Rajan sijainnin osoittavat enää vain mustavalkoiset rajapyykit.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valka Wikimedia Commonsissa