Valiokuntapäivät
Valiokuntapäivät eli valiokuntavaltiopäivät eli valiokuntakokous (ruots. utskottsmöte tai utskottsriksdag) oli Ruotsin valtakunnassa 1600- ja 1700-luvuilla pidettyjä säätyjen edustuskokouksia. Kokous kutsuttiin koolle, kun ei ollut tarvetta varsinaisten säätyvaltiopäivien pitämiseen. Valiokuntapäiville kokoontui tavallisesti edustajia vain kolmesta ylemmästä säädystä eli aatelis-, pappis- ja porvarissäädystä, sillä talonpoikien edustajia oli mukana vain kerran, vuonna 1710. Edustajien lukumäärä vaihteli, mutta se oli aina pienempi kuin valtiopäiväedustajien määrä.[1][2]
Etenkin 1600-luvun alkupuolella valiokuntapäivien järjestäminen oli yleistä, sillä hallitus halusi korvata niillä säätyvaltiopäivät. Vuoden 1634 hallitusmuoto sisälsi määräyksen valiokuntapäivistä ja vahvisti niiden osallistujamäärän, mutta säädöksellä ei ollut käytännössä merkitystä. Valiokuntapäivillä säätyjen edustajat neuvottelivat ja päättivät asioista ja niillä käsiteltiin etenkin ulkopoliittisia kysymyksiä. Sen sijaan verosuostunnat ratkaistiin kaikkien valtiopäiväedustajien kesken.[1][2]
Viimeiset varsinaiset valiokuntapäivät järjestettiin 1660, sillä niiden pitäminen kiellettiin samana vuonna voimaan tulleella hallitusmuodon lisäyksellä eli additamentilla. Valiokuntapäivät järjestettiin 1710 kuitenkin vielä kerran, kun kuningas Kaarle XII oli Turkissa, ja sillä kertaa myös talonpoikien edustajia kutsuttiin mukaan. Viimeisen kerran tällainen edustajakokous oli esillä 1789, kun Kustaa III suunnitteli sellaisten järjestämistä. Hän ehdotti, että kaikista säädyistä kutsuttaisiin yhteensä 112 edustajaa koolle, ja näiden pitämillä valiokuntapäivillä korvattaisiin säätyvaltiopäivät. Kustaa III:n ehdotus hylättiin.[1][2]