V. A. Korvenkontio
Valio Armas Korvenkontio, sukunimi vuoteen 1906 Brummer (26. helmikuuta 1889 Hämeenlinna – 3. lokakuuta 1944) oli suomalainen filosofian tohtori, lehtori ja Korkeasaaren eläintarhan valvoja ja Helsingin yliopiston eläintieteellisen museon kustos.[1][2] [3][4]
Korvenkontion vanhemmat olivat Hämeenlinnan klassillisen lyseon latinan kielen kollega Karl Emil Fabian Brummer (1848–1903) ja Hildur Helena Maria Nordenswan. Korvenkontio pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta 1907 ja hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1913 sekä filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1936. Hän teki opintomatkoja muun muassa paleontologian opiskelua varten Münchenin seudulle Saksaan ja geologian opiskelua varten Krimille.[1][3][5][4]
Korvenkontio oli Pieksämäen yhteiskoulun luonnonhistorian ja maantiedon opettajana 1914–1919. Korvenkontio osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten puolella ja toimi muun muassa esikunnan jäsenenä. Hän muutti sitten Helsinkiin ja oli useissa pääkaupungin kouluissa muun muassa Helsingin koelyseossa ja Helsingin maanviljelyslyseossa luonnontieteiden ja maantiedon lehtorina. Korvenkontio toimi lisäksi vuodesta 1931 alkaen Korkeasaaren eläintarhan valvojana sekä Helsingin yliopiston eläintieteellisessä museossa amanuenssina 1919–1939 ja vt. kustoksena 1937–1939. Korvenkontio julkaisi teoksia omalta alaltaan sekä kirjoitti eri aikakauslehtiin. Hän oli useiden tieteellisten yhdistysten ja seurojen jäsenenä ja luottamushenkilönä. Korvenkontio tunnettiin suomalaisen turkiseläinten kasvatuksen kannattajana ja hän kuului Suomen Turkiseläinten Kasvattajien Liittoon sen johtokunnan jäsenenä vuodesta 1928 lähtien. Hän otti osaa Leipzigissa pidettyyn turkisalan kansainväliseen kongressiin. Korvenkontio oli kotiuttamassa piisamimyyrää Suomeen ja suunnitteli majavien istuttamista Suomeen.[1][3][4]
Jatkosodan aikana Korvenkontio otti 6. syyskuuta 1941 yhteyttä Päämajaan ja teki aloitteen Leningradin eläintarhan eläinten siirrosta Korkeasaareen niin pian kuin saarrettu kaupunki olisi kukistunut. Hän oli kiinnostunut erityisesti holarktisen alueen eläimistöstä kuten jääkarhusta, mursusta, soopelista, lumileopardista ja siperiantiikeristä sekä Aasian villilampaista ja vuorikauriista. Korvenkontio ehdotti myös että eläimiä olisi voitu esitellä kiertävässä näyttelyssä, jolla olisi kerätty rahaa suomalaisille sotainvalideille ja kaatuneiden omaisille. Vastauskirjeessä Päämaja ei kuitenkaan pitänyt asiaa ajankohtaisena.[6][7][8]
Korvenkontio oli naimisissa vuodesta 1914 Inkeri Lahtisen kanssa. Hän kuoli 55-vuotiaana lokakuussa 1944. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[2] Korvenkontion poika oli Imatran Voima Oy:n varatoimitusjohtaja, diplomi-insinööri Osmo Korvenkontio (s. 1917) ja tytär arkkitehti Marjatta Brummer. Korvenkontion veljiä olivat muotoilija ja taiteellinen johtaja Arttu Brummer, Helsingin sähkölaitoksen toimitusjohtaja Reino Emil Brummer ja vakuutusjohtaja Harri Akseli Parmala, vuoteen 1918 Brummer (1893–1965)[9][3]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimellä V. A. Korvenkontio:
- Ein Mammutzahn-Fund in Helsingfors. Fennia 35, 9. Sällskapet för Finlands geografi, Helsingfors 1915
- Etsittävä imettäväinen - siperialainen maaorava - Eutamias asiaticus Gm; kirj. Viljo Hornborg ja V. A. Korvenkontio. Kuopio 1921
- Hammasrakenteeseen perustuva tutkimuskaava kotimaisille arvikoliideille. Tekijä, Kuopio 1921
- Suomelle uusi myyrälaji: Arvicola arvalis (Pall.). Tekijä, Kuopio 1921
- Piisamimyyrä: katsaus eläimen luonnonhistoriaan ja taloudelliseen merkitykseen sekä koe arvioida sitä: Suomen oloja silmälläpitäen: promemoria Maatalousministerille. Tekijä, Helsinki 1925
- Turkiskauppa maailmankaupassa. Eripainos Turkistalous 1929 n:ro 1-2, 3-4, 5, 6, 8, 11, 12. Vammala 1930
- T. William Hornaday : Villieläinten luonne, järki ja tavat : omakohtaisia huomioita; suom. Väinö Nyman ; esipuheen kirjoittanut V. A. Korvenkontio. Kirja, Helsinki 1931 (alkuteos The minds and manners of wild animals)
- Piisamimyyrän pyynnistä. Eripainos Turkistalous-lehdestä n:ot 6-7, 10-11 ja 12 v. 1932. Helsinki 1933
- Korkeasaaren opas; toim. V. A. Korvenkontio ja Lauri Saariaho. Helsinki 1934
- Mikroskopische Untersuchungen an Nagerincisiven unter Hinweis auf die Schmelzstruktur der Backenzähne : Histologischphyletische Studie, Helsingin yliopiston väitöskirja. Annales zoologici Societatis zoologicae-botanicae Fennicae Vanamo osa 2, no 1. Societas zoologica-botanica Fennica Vanamo, Helsinki 1934
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c 50-vuotias. Tri V. A. Korvenkontio, Helsingin Sanomat, 26.02.1939, nro 55, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b Billoin Graves : Valio Armas Korvenkontio
- ↑ a b c d Vanhat Norssit ry. : 954. Valio Armas Korvenkontio (-06 Brummer)
- ↑ a b c 50-vuotias, Karjala, 26.02.1939, nro 55, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Karl Emil Fabian Brummer
- ↑ Jussi Jalonen 21.12.2012 : Jatkosota ja Leningradin eläintarha
- ↑ Airi Saastamoinen : Sankarivirtahevon uskomaton selviytymistarina piiritetyssä Leningradissa, Yle historia 13.2.2018
- ↑ Jukka Halonen : Mursut ja soopelit on pelastettava viholliselta! Hypetys Suur-Suomesta käynnisti historiamme oudoimman evakuointioperaation visionnin, Iltalehti 28.4.2019
- ↑ Kuka kukin on 1978 : Osmo Korvenkontio
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- V. A. Korvenkontio : Korkeasaaren eläintarha syntyi miltei itsestään, Helsingin Sanomat, 26.05.1939, nro 139, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot