Valehtelijan paradoksi

Valehtelijan paradoksi tarkoittaa filosofiassa ja logiikassa lausetta "tämä lause on epätosi".

Näyttää siltä että jos lause on tosi, se on epätosi, ja kääntäen, joten kyseessä on paradoksi. Valehtelijan paradoksi eroaa tavanomaisesta lauseesta, esim. "luku 3 on pariton", siten että se sisältää viittauksen itseensä, jolloin lausetta ei voi koota lauseen ulkopuolisista osista (luvut, oliot, käsitteet, loogiset symbolit yms.).

Valehtelijan paradoksi liitetään usein antiikin Kreikan kreetalaiseen Epimenideehen, jonka väitetään esittäneen sen muodossa "Kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita". Nykyisin tunnetussa muodossa paradoksin muotoili ensimmäisenä Eubulides. Keskiajan filosofiassa paradoksin ja sen muunnelmien käsittely synnytti oman insolubilia-kirjallisuutensa.

Paradoksin ratkaisuksi on esitetty muun muassa (Arthur Prior, 1914-1964), että jokainen lause sanoo epäsuorasti olevansa totta. Esimerkiksi "on totta, että kaksi plus kaksi on neljä" on merkitykseltään sama kuin lause "kaksi plus kaksi on neljä". Näin ollen lause "tämä lause on epätosi", sanoisi todellisuudessa "tämä lause on tosi ja tämä lause on epätosi". Tämä on logiikan kielellä lause "A ja ei-A", joka on epätosi ja jossa ei ole mitään paradoksaalista. Kuitenkin paradoksi kiinnostaa yhä nykyfilosofejakin.

Alfred Tarskin ratkaisun mukaan kieli ei voi itsessään sisältää omaa totuuspredikaattiaan. Täten Tarski esitti että kielen totuusmäärite voidaan ilmaista vain sen yläpuolella olemassa metakielessä, joka määrittelee kielen.

Aiheesta muualla

• Beall, J. C. & Glanzberg, Michael: Liar Paradox The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Dowden, Bradley: Liar Paradox The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)