Valegaviaali
Valegaviaali | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Matelijat Reptilia |
Lahko: | Krokotiilieläimet Crocodylia |
Heimo: | Krokotiilit Crocodylidae |
Suku: |
Valegaviaalit Tomistoma Müller, 1846 |
Laji: | schlegelii |
Kaksiosainen nimi | |
Tomistoma schlegelii |
|
Valegaviaalin levinneisyys |
|
Katso myös | |
Valegaviaali eli sundagaviaali (Tomistoma schlegelii) on kaakkoisaasialainen krokotiili. Se pyytää kaloja ravinnokseen.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valegaviaali on yleensä 3,5–4 metrin pituinen. Joskus valegaviaalilla on pitkä kuono ja se muistuttaa paljon gaviaalia. Se kuuluu kuitenkin krokotiilien heimoon. Valegaviaalin leuat ovat pitkät, kapeat ja hennot. Valegaviaalin silmäterä on kellanruskea, kun muilla krokotiileilla se on tumma. Valegaviaalin jalat ovat pitkät ja hentorakenteiset. Hampaita sillä on 76–84 kappaletta ja väritykseltään se on suklaanruskea.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valegaviaali elää vain Indonesiassa, Malesiassa ja Bruneissa. Indonesiassa se elää Sumatrassa ja Kalimantanissa Borneossa. Malesiassa Malakan niemimaalla ja Sarawakissa. Thaimaasta ei ole havaintoja 1970-luvun jälkeen. Valegaviaalista on tehty havaintoja myös Sulawesista, Jaavasta ja Vietnamista.[1]
Valegaviaali elää joissa, makeanveden järvissä ja suoalueilla. Se myös viihtyy ajoittain tulvan valtaamilla alueilla. Laji on nykyään uhanalainen elinalueiden häviämisen vuoksi. Lisääntymisikäisiä yksilöitä arvioidaan olevan jäljellä enää alle 2 500. Tilannetta on yritetty parantaa tarhauksella, metsästyskiellolla ja elinalueiden suojelulla. Valegaviaaleja elää muun muassa Negaran kansallispuistossa, Indonesiassa.
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valegaviaalin elintavat tunnetaan huonosti. Laji kalastaa seuraamalla saaliskalaa ja nappaa sen takaapäin leukoihinsa. Se syö kalan lisäksi myös muutakin. Valegaviaalien tiedetään napanneen veden varaan joutuneita apinoita.
Naaraat tulevat lisääntymisikään, kun ne ovat kasvaneet 2,5–3 metrin pituisiksi. Ne rakentavat lehdistä, turpeesta ja muusta maa-aineksesta pesäkeon, joka on noin 60 senttimetriä korkea. Emo munii pesään 20–60 munaa, jotka hautuvat pesässä 90 päivän ajan. Vastakuoriutuneet poikaset ovat oliivinvihreitä, ja niiden selkää ja pyrstöä koristavat mustat poikkijuovat. Niiden kyljissä on mustia täpliä. Emon huolenpidosta huolimatta poikaskuolleisuus on suuri ja useimmat joutuvat petojen, tai jo munina pesärosvojen saaliiksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koivisto, I., Terhivuo, J., Pakarinen, R. & Paalosmaa, H.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 5: Matelijat, sammakkoeläimet, linnut. Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4690-X
- Adam Britton: Crocodilian Species - Tomistoma (Tomistoma schlegelii) flmnh.ufl.edu. Viitattu ?. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Shaney, K., Shwedick, B., Simpson, B.K., Pine, A., Sideleau, B. & Stevenson, C.: Tomistoma schlegelii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2023. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.12.2023. (englanniksi)