Valde Wikman
Valdemar "Valde" Wikman (1897 Orimattila – 28. lokakuuta 1939 Neuvostoliitto) oli suomalainen neuvostoliitossa vaikuttanut runoilija.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wikman osallistui Suomen sisällissotaan punakaartissa ja pakeni sodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle, jossa hän oli myöhemmin punaupseerina.[1] Wikman oli Karjalan proletaarikirjailijain yhdistyksen jäsen. Hänen runojaan julkaistiin 1920-luvulla Neuvosto-Karjalan suomenkielisissä lehdissä kuten Punakanteleessa ja Soihdussa. Lisäksi niitä oli mukana vuonna 1925 ilmestyneessä kokoelmassa Kumouksen kuohuista, joka sisälsi myös Santeri Mäkelän ja Herman Laukkasen tuotantoa, sekä Karl Raution toimittamassa laulukirjassa. Topias Huttarin mukaan osa Wikmanin runoista oli porvarillisia elementtejä sisältäviä rallatuksia, jotka eivät soveltuneet sosialistisen työn kuvaukseen.[2][3] Wikman asui viimeiset vuotensa metsätyömiehenä Mujejärven piirin Tsholkkassa. Hänet vangittiin Stalinin vainojen aikana vuonna 1937 ja tuomittiin artikla 58:n nojalla viideksi vuodeksi vankeuteen. Wikman kuoli vankileirillä lokakuussa 1939.[1]
Kokoelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mäkelä, Santeri; Laukkanen, Herman; Wikman, Valde: Kumouksen kuohuista : runoja. Leningrad: Kirja, 1925.
- Rautio, Karl (toim.): Sekakuorolauluja. Leningrad: Kirja, 1932.
- Summanen, Taisto; Mišin, Armas: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu : Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. Petroskoi: Karjala, 1976.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Lahti-Argutina, Eila: Olimme joukko vieras vaan : venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun, s. 569. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 2001. ISBN 951-9266-72-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Uutta kirjallisuutta. Kommunisti, 15.10.1925, nro 10, s. 448. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2024.
- ↑ ”L. Helo” [Topias Huttari]: Runous käännekohdassa. Punakantele, 1931, nro 10, s. 10–12. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2024.