Valdemar Langlet
| Valdemar Langlet | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. joulukuuta 1872 Lerbo, Ruotsi |
| Kuollut | 16. lokakuuta 1960 (87 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
| Ammatti | toimittaja, kirjailija |
| Vanhemmat |
Emil Victor Langlet Mathilda Langlet |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Uppsalan yliopisto |
| Tunnustukset | Vanhurskas kansakuntien joukossa |
 Nimikirjoitus |
|
Valdemar Georg Langlet (17. joulukuuta 1872 Lerbo – 16. lokakuuta 1960 Tukholma) oli ruotsalainen toimittaja ja kirjailija.[1] Hän toimi toisen maailmansodan aikana Punaisen Ristin palveluksessa Budapestissa ja auttoi tuhansia juutalaisia pakenemaan holokaustia.[2]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Langlet opiskeli humanistisia aineita Uppsalan yliopistossa. Valmistuttuaan hän pääsi Stockholms Dagbladiin toimittajaksi, mitä ennen hän oli jo kirjoittanut opiskelijalehti Fyrisiin. Vuonna 1909 Langlet nimitettiin Svenska Dagbladetin politiikan toimituksen päälliköksi. Konservatiivisissa pääkirjoituksissaan hän muun muassa vaati puolustusmenojen lisäämistä ja vastusti naisten äänioikeutta. Hän kuitenkin kannatti myös sosiaaliturvan parantamista ja kansansivistystyötä. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Langlet siirtyi saksalaismielisempään Aftonbladetiin. Hän jätti aktiivisen journalismin 1920-luvun alussa, mutta jatkoi satunnaista kirjoittamista eri lehtiin.[1]
Langlet oli jo 1890-luvulla tehnyt pitkiä matkoja Venäjälle, Anatoliaan ja Itä-Eurooppaan. Hän jatkoi matkustelua myöhemminkin ja opiskeli useita kieliä. Langlet oli muun muassa aktiivinen esperanton harrastaja. Hän myös edisti matkailua Ruotsin turistiyhdistyksessä.[1]
Vuonna 1931 Langlet asettui asumaan Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin, missä hän opetti ruotsin kieltä yliopistossa sekä työskenteli virkailijana Ruotsin suurlähetystössä. Kun saksalaiset olivat nostaneet fasistisen nuoliristiliikkeen valtaan keväällä 1944, Langlet alkoi järjestellä pakolaisten avustustoimia Punaisen Ristin kanssa.[1] Budapestissä on hänen mukaansa nimetyt koulu ja katu. Myös hänen vaimonsa Nina Langlet, joka auttoi operaatiossa, on saanut nimensä erääseen Tonavan laituriin.[3]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Langlet oli kahdesti naimisissa. Vuonna 1899 hän avioitui Turussa suomalaisen Signe Blombergin kanssa, joka kuoli vuonna 1921. Langlet meni uudelleen naimisiin venäläissyntyisen Nina Borovkon kanssa vuonna 1925.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Revolutionsrörelsen i Ryssland (1905, suom. Vallankumousliike Venäjällä, kääntänyt Severi Alanne)
- Kriget om Balkan (1912–1913)
- Bevingade ord och slagord (1925–1928)
- Verk och dagar i Budapest (1946)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Gidlöf, Leif: Valdemar G Langlet Svenskt biografiskt lexikon. Viitattu 18.12.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Valdemar Langlet Nationalencyklopedin. Viitattu 18.12.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Jern, Rosel: Minne av makara Langlet Katrineholms-Kuriren. 15.6.2010. Viitattu 18.12.2024. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valdemar Langlet Wikimedia Commonsissa
