Vakouma
Vakouma[1] eli fluting[2] (engl. fluting, lineation [3]) on drumliinin kaltainen moreenimuodostuma, joka on kooltaan drumliinia paljon pienempi. Ne syntyvät moreenista yleensä paksujen jäätiköiden pohjalla, mutta esimerkiksi Suomessa ne ovat peräisin viime jääkauden loppuvaiheesta. Niiden korkeus on yleensä 0,5–5 metriä ja pituus kymmeniä tai satoja metrejä. Vakoumien suunta on aina jäätikön virtaussuunta.[4][5][6][2][3]
Merkittäviä kohteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vakoumia esiintyy toisinaan samoilla seuduilla kuin drumliineja, mutta myös aivan eri seuduilla. Maailmanlaajuisesti vakoumia tavataan jääkauden maannerjäätiköiden peittämillä alueilla sekä laakeiden jäätiköiden peittämillä alueilla esimerkiksi Islannissa, Grönlannissa ja Etelämantereella. Suomessa on esimerkiksi Inarin ja Utsjoen seudun drumliinikentässä myös vakoumamuodostumia. Posiolla Riisitunturin kaakkoispuolella laaja vakoumakenttä, jossa vakoumia on vieri vieressä 20–40 metrin välein. Erityisesti Posion Hopeahetteensuon vakouma on pinta-alaltaan kolme hehtaaria ja se on otettu valtakunnallisesti arvokkaisiin moreenimuodostumiin tunnuksella MOR-Y13-210. Liejulamminsärkkien drumliini- ja fluting-parvi (MOR-Y11-025) on esimerkki jäätikön muodostamista pienistä ja keskikokoisista moreenimuodostumista. Kuusamon drumliinikentässä on hajanaisesti myös vakoumia. Länsi-Lapin Aakenustunturin laella on vakoumia. Niiden jäätikön tulosuunnan puoleisessa päässä on kallionnokka. Keski-Suomen drumliinikentässä on esimerkiksi Piekämäen, Kangasniemen, Haukivuoren ja Juvan seuduilla drumliinien joukossa runsaasti vakoumia.[4][2]
Muodostumisteoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sekä drumlineista että vakoumista on vuosikymmenien aikana esitetty erilaisia teorioita. Niiden testaaminen on ollut vaikeaa, sillä drumliinit muodostuvat paksun jäätikön alla pitkä ajan kuluessa eikä niiden muodostumista ole voitu tarkkailla. Kun viime jääkauden loppuvaiheessa muodostuneita drumliineja on kaivettu auki tai niitä on luodattu maatutkalla, on niiden jäätikön virtaussuunnan yläpuolelta usein löytynyt kalliokohouma. Drumliini on tällöin muodostunut kalliomuodostuman taakse ja päälle. Samaa on havaittu myös vakoumien kohomuodoilla. Kalliosydän kuitenkin puuttuu monilta drumliineilta. Siksi Geoffrey Boultonin vuonna 1987 esittämä muodostumismalli on saanut laajan hyväksynnän. Hän esittää vakoumien ja drumliinien muodostumisen syyksi pohjamoreenin kulumisen ja kasautumisen. Jäätikön alla olevassa pohjamoreenissa oli pehmeitä ja kovia kohtia. Kovat kohdat vastustivat kulumista paremmin kuin pehmetä kohdat. Pehmeistä kohdista irtoaa virtaavan jäätikön pohjalle moreenia, joka kiinnittyy takaisin pohjamoreeniin muualla. Takaisin kiinnittyminen voi tapahtua pohjamoreenin kohouman takana, joka kerää tällä tavalla lisää moreenia takaosaan. Lämminpohjaisen jäätikön alla voi virrata sulamisvettä, joka tempaa mukaansa pohjamoreenin maa-ainesta. Tätä lajittunutta maa-ainesta kertyy jäätikön alla näihin samoihin paikkoihin, jolloin drumliineissa ja vakoumissa on moreenin mukana lisäksi lajittunutta ainesta. Edellä esitetty näkemys on myös Kansainvälisen Drumliinityöryhmän näkemys vakoumien synnystä.[4][3]
On huomattava, että vakoumia voi muodostua aiemmin muodostuneiden drumliinien pinnalle. Näillä vakoumilla on toisinaan eri suuntaus kuin alla olevalla drumliinilla. Tästä voisi päätellä, että drumliinit muodostuisivat paksumman jäätikön alla ja vakoumat ohuemman jäätikön alla. Tätä tukee se havainto, että drumiiniesiintymät ovat varsin kaukana jäätikkökielekkeiden reunamuodostumista ja vakoumaesiintymät ovat niitä paljon lähempänä.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ vakouma, Tieteen termipankki, Viitattu 4.9.2021
- ↑ a b c Mäkinen, Kalevi & Palmu, Jukka-Pekka & Teeriaho, Jari & Rönty, Hannu & Rauhaniemi, Tom & Jarva, Jaana: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat, s. 30–31, 34–36, 55, 66–67. (Suomen Ympäristö 14/2007) Helsinki: Ympäristöministeriö, 2007. ISSN: 1796-1637 ISBN 978-952-11-2662-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c Stroeven, Arjen P. & al.: Deglaciation of Fennoscandia. Quaternary Science Reviews, 2016, nro 147, s. 91–121. Elsevier Ltd.. doi:10.1016/j.quascirev.2015.09.016 ISSN 0277-3791 (englanniksi)
- ↑ a b c d Rainio, Heikki & Johansson, Peter: ”19. Moreenimuodostumat”, Jääkaudet, s. 130–134. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3
- ↑ a b Aario, Risto & Forsström, Lars & Lahermo, Pertti: Glasial Landforms With Special Reference To Drumlins and Fluting In Koillismaa, Finland. nro 273 Otaniemi: Geologinen tutkimuslaitos, 1974. ISBN 951-690-024-0 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.9.2021). (englanniksi)
- ↑ Moreenimuodostumat Geologia.fi. Suomen Kansallinen Geologian Komitea. Arkistoitu 28.7.2021. Viitattu 4.9.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jónsson, Sverrir Aðalsteinn: The drumlin field and the geomorphology of the Múlajökull surge-type glacier, central Iceland, 2013 (englanniksi)
- Seppälä, Matti V.J.: III Salpausselällä oli myös flutingviuhkaista oskillaatiota/deglasiaatiota Glasiaalitopografia. 18.2.2015. Viitattu 5.9.2021.
- Seppälä, Matti V.J.: Jaamankankaan proksimaaliosan fluting-moreeni Glasiaalitopografia. 11.2.2015. Viitattu 5.9.2021.