Vaivaishoitohallitus
Vaivaishoitohallitus oli jokaisessa kaupungissa ja kauppalassa toiminut köyhäinhoitolautakunta. Niitä syntyi vuoden 1865 kunnallisasetuksen säätämisen jälkeen, ja ne toimivat vuoden 1922 köyhäinhoitolain säätämiseen saakka.
Sen tehtävänä oli panna toimeen kunnan päätöksiä ja valvoa vaivaishoitoasetuksen ja -ohjesäännön noudattamista. Maalaiskunnissa vaivaishoitohallituksen perustaminen oli vapaaehtoista, ja jos sitä ei perustettu, niin kunnallislautakunta hoiti sen tehtävät. Vaivaishoitohallitukseen kuului kaupungeissa ja kauppaloissa vuoden 1879 vaivaishoitoasetuksen mukaan esimies (= puheenjohtaja) ja vähintään viisi jäsentä, jotka valitsi raastuvankokous tai kaupunginvaltuusto. Maalaiskunnissa siihen kuului puheenjohtaja ja vähintään kaksi jäsentä. Kirkkoherralla tai hänen sijaisellaan oli oikeus osallistua vaivaishoitohallituksen keskusteluihin ja päätöksiin.[1]
Vaivaisapua tarvitsevan tuli itse tai asiamiehen välityksellä ilmoittaa tarpeistaan puheenjohtajalle tai jäsenelle, joka hankki tarkat tiedot tarvitsijan elinolosuhteista ja esitteli asian vaivaishoitohallitukselle. Kiireellisissä tapauksissa apua sai puheenjohtajan päätöksellä. Vaivaisapua saavalle lapselle piti elatuksen ja vakinaisen asunnon lisäksi järjestää kristillistä kasvatusta ja mahdollisuus koulunkäyntiin.[1]
Vaivaishoitohallituksen tuli myös valvoa, että myönnettyä apua käytettiin oikein. Kunnan alue jaettiin peräänkatsomusalueisiin, joihin valittiin vaivaishoitohallituksen jäsen toimimaan peräänkatsojamiehenä. Yli 15-vuotiaat kerjäläiset peräänkatsojamiehen tuli toimittaa kruunun- tai kaupunginpalvelijan luokse, jotta tämä toimittaisi hänet kuvernöörin haltuun. Viisitoistavuotiaat tai sitä nuoremmat kerjäläiset tuli toimittaa siihen kuntaan, jossa heillä oli kotipaikkaoikeus.[1]
Vuonna 1889 tuli mahdolliseksi myös naisen valitseminen vaivaishoitohallitukseen.[2] Ensimmäinen nainen lautakunnissa oli suomalaisen sosiaalityön uranuurtajana tunnettu diakonissa Cecilia Blomqvist.[3] Vuoden 1922 köyhäinhoitolain mukaan kuntiin tuli perustaa köyhäinhoitolautakunta, jolle vaivaishoitohallituksen tehtävät siirtyivät. Laki tuli voimaan vuoden 1923 alussa.[4]