Cire perdue

1. Omenaa kuvaava vahamalli.

2. Silikonimuotti ja kipsivalos.

3. Juustonkuorivahasta tehty ontto valos.

4. Savesta tehdyn tulenkestävän muotin puolisko. Muotin sisällä on vahavalos. Myös ydin on täytetty muottimassalla.

5. Lopullinen pronssivalos, josta ei ole vielä poistettu valutappeja.

Cire perdue eli vahavalu tai menetetyn vahan menetelmä (ransk. à cire perdue) on yksi taidevalun menetelmistä. Vahavalu lienee kehittynyt pronssinvalutekniikkana Kreikassa 500-luvulla eaa..

Aluksi valettavasta esineestä valmistetaan vahavalos, joka on sisältä ontto ja jonka seinämien paksuus vastaa tulevan pronssiveistoksen vahvuutta. Vahamallin onttoon sisustaan valetaan ydin (keerna) ennen lopullisen esineen valua.

Sen jälkeen muotti poistetaan, vahamalli viimeistellään ja sen pinta peitetään tulenkestävällä muottimassalla ja tuetaan tapeilla sisustaan. Muottiin tehdään metallin kaatoaukko sekä valukanavat. Muottia kuumennetaan, kunnes vaha sulaa ja valuu pois. Tämän jälkeen sula pronssi kaadetaan vahan jättämään valuonteloon. Lopuksi muottimassa poistetaan valetun pronssiesineen ympäriltä ja pinta viimeistellään poistamalla valusaumat ja valukanaviin jääneet tapit sekä tasoittamalla epätasaisuudet.

Lähteet

• Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cire perdue Wikimedia Commonsissa

• Aldor, Renana & Vogman, Kobi: Bronze casting using the "Lost wax technique" The Israel Museum, Jerusalem. Viitattu 16.12.2018. (hepreaksi) (englanniksi)