Vaalimaanjoen Mattilankosken pato
Tätä artikkelia tai sen osaa on ehdotettu yhdistettäväksi artikkeliin Mattilankosken mylly. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
Vaalimaanjoen Mattilankoskeen valmistui uusi suistepato 4.3.2015. Uusi padonosa liittyy Mattilankosken myllyn patolaitteisiin.[1] Uusi pato korvasi aikaisemmin paikalla olleen neuloilla suljettavan säännöstelypadon. Vanhasta padosta poiketen uusi pato mahdollistaa kalojen nousun padon yläpuoliseen osaan Vaalimaanjokea. Patomuutos ei vaaranna vesilaitoksen käyttöä. Patomuutoksen jälkeen poistui aikaisemmin paikalla olleen neulapadon säännöstelykäyttö, joka oli padon rakenteen takia vaikeaa ja vaarallista.[2] Patomuutokseen liittyvistä rakennustöistä vastasi Maarakennusliike Ylä-Kotola. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastasi padon muutossuunnitelman laatimisesta ja rakennustöiden aikaisesta valvonnasta.[3] Maveplan Oy teki padon hydrauliset laskelmat, mitoituksen ja teknisen yleissuunnitelman.[2]
Uusi suistepato rakennettiin vuonna 1958 puretun padonosan paikalle. Vanha yhä olemassa oleva suistepato alkaa myllyrakennuksen länsipäädystä ja jatkuu ylävirtaan päin 16 metrin matkan aina turbiinikanavan ja kosken väliseen sillan tukipilariin saakka. Uusi suistepato alkaa sillan tukipilarista ylävirtaan päin jatkuen virransuuntaisesti ja kääntyen lopuksi virran yli kohti kosken pohjoisrantaa. Mattilankosken padon kokonaispituus sillan tukipilari ja sulkulaitteet mukaan lukien on yhteensä noin 75 metriä. Padon harja on rakennettu tasolle N60+9,19 eli samalle tasolle, kuin sillan ja myllyrakennuksen väliin jäävä vanha suistepato. Kalannousun varmistamiseksi padon yläpäähän tehtiin 3,6 metrin levyinen ja 7 senttimetrin syvyinen harjan alenema, jonka keskelle tuli 6o senttimetrin levyinen kalannousuaukko, jonka kynnys on 30 senttimetriä padon harjan alapuolella.[2]
Uuden padonosan rakenteessa on huomioitu uusien rakenteiden sopeuttaminen olemassa oleviin patorakenteisiin niin, että padon linjaus, poikkileikkaus ja koskenpuoleinen sivu vastaavat hyvin pitkälle vanhan aikaisemmin paikalla olleen suistepadon rakennetta. Muutostyön yhteydessä Mattilankosken säännöstelypato avattiin ja sen kynnys poistettiin kalannousun varmistamiseksi. Maantiesillan rakenteet suojattiin kosken pohjoisrannalle tehdyllä täytöllä.[2] Uusi pato on tehty graniittilohkareista (koko 1,8 x 1,2 x 0,7 metriä, kivet on louhittu Virolahden Ala-Pihlajan Lammaskallion louhoksesta) joiden alle on valettu teräsbetoniset perustukset. Perustukset on ankkuroitu kallioon ja vanhan padon rakenteisiin. Padon turbiinikanavan puoleinen sivu on vahvistettu louheesta ja murskeesta tehdyllä luiskauksella.[1]
Padon muutostyötä edelsi pitkä valmistelu-, suunnittelu- ja lupaprosessi. Aluksi padon omistajat ja Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus neuvottelivat Kymenlaakson museon edustajan kanssa eri patovaihtoehdoista. Näin haluttiin varmistaa, että Mattilankosken kulttuurihistorialliset arvot tulevat huomioiduiksi hankkeessa. Hyvin nopeasti neuvottelussa päädyttiin ratkaisuun, jossa tarkoituksenmukaisimmaksi vaihtoehdoksi nousi vuonna 1958 puretun vanhan suistepadon uudelleenrakentaminen. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus laati hankkeesta padon muutossuunnitelman. Suunnitelma valmistui 23.3.2012. Padon omistajat panivat vesitalouslupahakemuksen vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastoon 25.5.2012. [4] Hankkeeseen liittyen selvitettiin vielä muun muassa Mattilankosken lunonnon arvoja vuollejokisimpukan ja kirjojokikorennon osalta.[5] Myös patomuutoksen vaikutuksia Tyllinjärven Natura-alueeseen selvitettiin hankkeeseen liittyen. Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi hankkeeseen liittyen myönteisen vesitalouslupapäätöksen 4.12.2013.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Muistiinpanot padon rakennusvaiheista. Kristian Värrin arkisto.
- ↑ a b c d Vaalimaanjoen Mattilankosken padon muutossuunnitelma. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 23.3.2012.
- ↑ Urakan aloituskokouksen pöytäkirja 11.11.2014.
- ↑ Aluehallintovirasto Etelä-Suomi, päätös Nro 272/2013/2, Dnro ESAVI/90/04.09/2012, 4.12.2013
- ↑ Vaalimaanjoen Mattilankosken vuollejokisimpukka- ja kirjojokikorentoselvitys vuonna 2013. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 201/2013.
- ↑ Aluehallintovirasto Etelä-Suomi, päätös Nro 272/2013/2, Dnro ESAVI/90/04.09/2012, 4.12.2013