Vaalilahjonta

Vaalilahjonta on Suomen lainsäädännössä eräs vaaleihin liittyvä rikos. Siitä säädetään rikoslain 14 luvun 2 §:ssä.

Joka 1) lupaa, tarjoaa tai antaa toiselle palkkion tai muun edun taivuttaakseen toisen äänestämään yleisissä vaaleissa tai yleisessä äänestyksessä tietyllä tavalla tai jättämään äänestämättä taikka 2) vaatii palkkion tai muun edun äänestämisestä tai äänestämättä jättämisestä yleisissä vaaleissa tai yleisessä äänestyksessä on tuomittava vaalilahjonnasta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Säännöksessä tarkoitettuja yleisiä vaaleja ovat eduskuntavaalit, presidentinvaalit, kuntavaalit, europarlamenttivaalit, Ahvenanmaan maakunnan maakuntapäivävaalit sekä kirkolliset vaalit eli evankelis-luterilaisen kirkon papin vaalit, kirkkovaltuuston vaalit, seurakuntaneuvoston vaalit ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakuntavaltuuston vaali, papin vaali, diakonin vaali ja kanttorin vaali. Säännöksessä tarkoitettuja valtiollisia tai kunnallisia vaaleja eivät ole maakuntavaltuustojen tai muiden maakunnallisten toimielinten vaalit. Yleisiä vaaleja eivät myöskään ole vaalit, joissa äänioikeus on rajattu. Sellaisia ovat esimerkiksi ammattiyhdistysten ja ylioppilaskuntien vaalit. Säännöksessä tarkoitettuja yleisiä äänestyksiä ovat valtiolliset ja kunnalliset neuvoa-antavat kansanäänestykset. Sellaisia on järjestetty muun muassa Euroopan unioniin liittymisestä ja kuntaliitoksista.

Tämän rikoksen määrittelevässä säännöksessä kuvatun teon rangaistavuuden edellytyksenä ei ole lupauksen tai tarjouksen hyväksyminen. Rangaistavaa on esimerkiksi se, että tarjoaa jollekin henkilölle palkkion siitä, että tämä taivuttaisi puolisonsa äänestämään tietyllä tavalla. Sen sijaan rangaistavaa ei ole toisen painostaminen ylipäätään äänestämään, sillä siinä ei vaadita äänestämään tietyllä tavalla. Tällainen menettely tosin voi olla rangaistavaa pakottamisena.

Säännöksessä mainittu palkkio tarkoittaa rahaa tai muuta siihen rinnastettavaa etuutta. Äänestämään taivuttamisella tarkoitetaan moitittavaa, selkeää ja epäasiallista pyrkimystä vaikuttaa äänestäjän äänestyskäyttäytymiseen. Taivuttelun kohteena on yksi tai useampi henkilö. Jos sen sijaan antaa valitsijakunnalle tavanomaisen vaalilupauksen, jossa lupaa heille taloudellisia etuja, ei syyllisty rikokseen, vaikka tulisi valituksi. Sallittua on myös pyrkiä vaikuttamaan äänestäjiin vaalitilaisuudessa suoritetulla tarjoilulla ja vähäarvoisilla lahjoilla. Tällöin on kyseessä sallittu äänestyspäätökseen vaikuttaminen, ei tuomittava äänestämään taivuttaminen. Jopa äänestäjän kuljettaminen äänestyspaikalle on sallittua, kunhan kuljetuksen ehdoksi ei aseteta tietyn ehdokkaan äänestämistä.

Sallittu vaalilupaus liittyy ehdokkaan tulevaan toimintaan mahdollisessa luottamustehtävässä, kun taas rangaistavaan vaalilahjontaan liittyy etu, joka annetaan vaikka ei tulisikaan valituksi. Myös ehdokkaan vaalienjälkeinen tukiryhmälleen järjestämä vaalijuhla on sallittu etuus, vaikka se olisi rahallisesti melko arvokaskin. Vaikka kutsun jakaisi tukiryhmälleen etukäteen, ei edusta seuraa rangaistusta, sillä se ei ole luonnehdittavissa taivuttamiseksi, eikä kohdistu nimenomaan tiettyyn äänestäjään.

Vaalilahjontasäännöksen toisessa kohdassa tehdään rangaistavaksi yleisiin vaaleihin liittyvän lahjuksen vaatiminen. Siitäkään ei saa vaatia palkkiota, että yrittää vaikuttaa toisen äänestyskäyttäytymiseen. Säännöksen soveltamisalaan kuuluu vaikkapa tapaus, jossa joku kauppaa eniten tarjoavalle muiden perheenjäsentensä ääniä. Äänestäjää ei kuitenkaan rangaista palkkion vastaanottamisesta, jos ehdokas tarjoaa sen hänelle ilman vaatimusta tietystä äänestyskäyttäytymisestä. Palkkion antavaa ehdokasta sen sijaan rangaistaan säännöksen ensimmäisen kohdan mukaan. Vaalilahjonnasta rangaistaan vaikka äänestäjä ei äänestäisikään sovitulla tavalla, sillä vaalisalaisuuden vuoksi äänestyskäyttäytymistä ei voi varmuudella todentaa. Yhtä lailla rangaistavaa on vaalilahjonnan yritys.

Katso myös

• Vaalirikokset

Lähteet

• Nuutila, Ari-Matti: Rikokset poliittisia oikeuksia vastaan. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio et al.: Rikosoikeus, WSOYpro 2009, ISBN 978-951-0-33997-8.