Vaahteramäen Eemeli
Vaahteramäen Eemeli (ruots. Emil i Lönneberga) on lastenkirjailija Astrid Lindgrenin (1907–2002) luoma satuhahmo, poika, joka tekee paljon metkuja. Niemisen perhe (ruots: Svensson) ja heidän palkollisensa elävät Kissankulman maatilalla Vaahteramäessä. Kyseinen Lönneberga-niminen kylä on oikeastikin olemassa, se sijaitsee Smålandissa Hultsfredin kunnassa.
Ensimmäinen Eemeli-kirja julkaistiin vuonna 1963. Eemeli-kirjoja on käännetty 52 kielelle ja myyty yhteensä yli 30 miljoonaa kappaletta.[1]
Eemelillä on pikkusisko Iida (Ida), jonka Eemeli muun muassa kerran hinaa lipputankoon.[1] Isä Anttoni Nieminen (Anton Svensson) on tuskin Eemelin miehinen esikuva; sen sijaan tilan Aatu-renki (Alfred) on Eemelin hyvä ystävä. Kissankulmassa on myös piika nimeltään Liina (Lina). Äiti Alma (Alma Svensson) puolestaan kirjaa ylös poikansa kepposet sinikantisiin vihkoihin.
Eemeli on vaaleatukkainen ja sinisilmäinen pikkupoika, ei suinkaan pahantahtoinen, hänelle vain aina "sattuu jos mitä". Eemeli on älykäs ja erityisen kekseliäs, mutta aikuiset eivät aina ymmärrä hänen kekseliäisyyttään, vaan pitävät sitä kurittomuutena ja metkuiluna. Tämäntapaiset tempaukset saavat lasten isän raivostumaan ja huutamaan "Eeeeemeliiii!" kunnes Eemeli on lukittu verstashuoneeseen miettimään kolttosiaan. Siellä Eemeli veistää jokaisen metkunsa jälkeen puu-ukon,[1] joita kertyy verstashuoneen hyllylle yhteensä 369. Aikuisena Eemelistä tulee kuitenkin kunnon kansalainen ja peräti kunnanvaltuuston puheenjohtaja.
Eemelillä on paljon eläinystäviä: Luukas-hevonen, kissa Mosse, lehmä Ruusu, kana Nilkku-Lotta ja porsas nimeltä Possuressu. Lisäksi Eemeli pitää sinisestä lakistaan eli mössykästä ja puupyssystään eli pössykästä.[1]
Eemeli oli Astrid Lindgrenin isän Samuel Augustin lempihahmo. Paljon siitä, mitä Eemeli-kirjoissa kerrotaan, on Astrid kuullut Samuel-isältään.[2] Eemelistä on tehty myös elokuvaversioita, joista kolmea ruotsalaistuotantoa on esitetty Suomessa useaan kertaan 13-osaisena tv-sarjana. Niissä Eemeliä näytteli Jan Ohlsson.[3]
Kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vaahteramäen Eemeli 1963 (Emil i Lönneberga)
- Eemelin uudet metkut 1966 (Nya hyss av Emil i Lönneberga)
- Eläköön Eemeli 1970 (Än lever Emil i Lönneberga)
- Se Eemeli, se Eemeli 1972 (Den där Emil)
- Eemeli ja Liinan poskihammas 1976 (När Emil skulle dra ut Linas tand)
- Eemeli ja pikku Iidan metku 1984 (När lilla Ida skulle göra hyss)
- Eemelin metku n:o 325 1985 (Emils hyss nr 325)
- Eemeli ei kitsastele 1986 (Inget knussel, sa Emil i Lönneberga)
Lisäksi Eemelin metkuja on ilmestynyt useina erilaisina kokoelmateoksina, esimerkiksi Eemelin kootut metkut (WSOY 1973), ja erillisinä kirjoina. Eemeli-kirjat on kuvittanut Björn Berg.[4]
Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vaahteramäen Eemeli (Emil i Lönneberga 1971, ohjaus Olle Hellbom)
- Eemelin uudet metkut (Nya hyss av Emil i Lönneberga 1972, ohjaus Olle Hellbom)
- Eemeli ja possuressu (Emil och griseknoen 1973, ohjaus Olle Hellbom)
- Vaahteramäen Eemeli ja Iida (Emil & Ida i Lönneberga 2013, ohjaus Per Åhlin)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Vaahteramäen Eemeli on metkuillut jo 50 vuotta Yle. 2013. Viitattu 21.11.2016.
- ↑ Emil i Lönneberga astridlindgren.de. Arkistoitu 21.11.2016. Viitattu 21.11.2016.
- ↑ "Förstod inte att det skulle bli en succé" Expressen. 2013. Viitattu 21.11.2016. (ruotsiksi)
- ↑ Björn Berg astridlindgren.se. Arkistoitu 21.11.2016. Viitattu 21.11.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vaahteramäen Eemeli Wikimedia Commonsissa
- Astrid Lindgrenin sivu (ruotsiksi)