VA-111 Škval

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Shkval ejektorikärki

VA-111 Škval (ven. Шквал) -torpedo (myös vedenalainen- ohjus tai raketti) on Neuvostoliitossa vuonna 1977 kehitetty ensimmäinen superkavitaatiota hyödyntävä vedenalainen ase. Torpedo kulkee veden alla yli 200 solmun (370 km/h) nopeudella. Ensimmäiset mallit olivat kaapeliohjattuja, eli torpedoa ohjattiin sen perässä kulkevan kaapelin avulla emäaluksesta, niin kauan kuin kaapelia riitti. VA-111 esiteltiin vuonna 1999 Abu Dhabin asemessuilla. Škvalia on myöhemmin jatkokehitetty lisäämällä torpedoon muun muassa kauko-ohjausominaisuuksia, minkä lisäksi sen ohjattavuutta on parannettu. Škval voidaan varustaa myös ydintaistelukärjellä. Sen alkuperäinen pääkäyttökohde oli torjua suuria pinta-aluksia, niin sanottuja pääuhkakohteita, kuten lentotukialuksia, mutta myös tarvittaessa taistelulaivoja ja ydinsukellusveneitä. VA-111 ammutaan 533 mm torpedoputkesta ponnekaasulla tai muutoin noin 50 (93 km/h) solmun nopeudella, jonka jälkeen sen kiinteäajoaineinen rakettimoottori kiihdyttää torpedon yli 200 solmun nopeuteen. Škval voidaan laukaista myös pinta-aluksesta, tai pudottaa lentokoneesta.[1]

Shkvalin perä, ohjaussivekkeet, kaapeliliitäntä.

Kehitys ja ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Škval-torpedon kehitys aloitettiin vuonna 1960, alkuperäisenä käyttötarkoituksena torjua lentotukialuksia ja ydinsukellusveneitä.[2][3] Myöhemmin Škvaliin lisättiin Inertiasuunnistusjärjestelmä, mikä teki siitä entistä autonomisemman ja riippumattoman emäaluksen ohjauksesta. Torpedoon on myös lisätty nykyaikaisia, nopeampia ja tarkempia radio-kauko-ohjausjärjestelmiä ja sen toimintasädettä on kasvatettu.

Škvalin ohjaus perustuu neljään ulosvedettävään siivekkeeseen tai spoilereiin, jotka koskettavat kavitaatiokuplan ulkoreunaa ja aiheuttavat vastusta ja siten kääntävät torpedon haluttuun suuntaan.[4][5]

Škval-torpedo luo ympärilleen kavitaatiokuplan, mikä pienentää sen liikevastusta huomattavasti, ja mahdollistaa korkeiden nopeuksien saavuttamisen. Kavitaatiokupla muodostuu pääasiassa liike-energian aiheuttamasta kitkasta kosketuspisteessä veden kanssa. Kavitaatiokuplan saavuttamisen helpottamiseksi (eli saavuttamiseksi alhaisemmalla nopeudella), osa rakettimoottorin kuumasta pakokaasusta käytetään myös veden höyrystämiseen ohjuksen kärjessä kaasuejektorin avulla. lähde?

Strateginen merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Škval-torpedon olemassaolo oli suuri uhka Yhdysvaltojen laivastolle, jonka yhä kasvavasti strategisesti tärkeä osuus oli suuret lentotukialukset. Siinä missä ilmassa lentäviä ohjuksia vastaan kehitettiin jatkuvasti melko tehokkaita puolustusmekanismeja, vastaavia mekanismeja Shkvalia vastaan ei ollut eikä ole. Toisin kuin perinteistä torpedoa vastaan, nopeuden johdosta, väistäminen varsinkin suurelle pinta-alukselle oli lähestulkoon mahdotonta. Škvalin eräs strateginen heikkous on sen korkea kuuluvuus kaikuluotaimella, mistä myös sen nimitys on mahdollisesti juontanut juurensa (Squall - (pyörremyrskyn) ulina), mutta siinä missä sen havaitseminen on helppoa, sen välttäminen on kuitenkin lähestulkoon mahdotonta.[4]. Toisin kuin suurilla lentotukialuksilla, joiden sotilasstrateginen merkitys on pitkäkestoinen läsnäolo, Škvalin sotilasstrateginen merkitys on nopea vihollisen pääuhkakohteen tuhoaminen.[1]

Shkvalin kehitykseen liittyvä vakoilutieto oli suuressa arvossa mm. amerikkalaisen liikemeiehen Edmond Pope:n ja Aleksander Litvinenko:n uskottiin vuotavan torpeedon liittyviä salaisia tietoja ulkovalloille.[1]

  1. a b c VA-111 Shkval Torpedo www.militaryperiscope.com. Viitattu December 1, 2010.
  2. Iranian Navy Test-Fires New Home-Made Torpedo. Määritä julkaisu!22 November 2014. Fars News Agency. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18 May 2015. Arkistoitu 24 syyskuu 2015.
  3. Polmar, 2004, Cold War Submarines, p. 304; Baker, Combat Fleets of the World 2000–2001, p.581
  4. a b Подводные ракеты www.flot.com.
  5. КТРВ на МАКСе-2009 представит новую продукцию www.aviaport.ru.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]