Völuspá
Völuspá (muinaisnorjaksi Vǫluspá "Näkijättären ennustus") on runo, joka koostuu 65 lyhyestä säkeistöstä, jotka käsittelevät muinaisen pohjolan maailmankuvaa. Runo kertoo jumalten, ihmisten ja hirviöiden maailman historian, aina sen alusta Ragnarökiin saakka. Vaikka se on aihepiiriltään pakanallinen, on sen kuvakielessä nähtävissä kristillistä vaikutusta.[1] Völuspán on luultavasti sepittänyt skaldi, joka on saanut vaikutteita kristinuskosta, sillä tässä runossa vanhalla pakanauskolla on eettisiä puolia, joita ei löydy muista Edda-runoista[2]. Völuspássa kuvatut maisemat ovat Islannista, ja uskotaankin, että runo olisi sepitetty Islannissa noin vuonna 1000, niihin aikoihin kun islantilaiset kokivat vanhan muinaisuskonsa katoavan ja kristinuskon puolestaan nousevan[1].
Tarinan kertoo ikivanha alkujättiläisten kasvattama völva eli näkijätär. Näkijättären kuvaama kosminen mullistus on symbolinen esitys hiipuvan germaanisen maailman vääjäämättömästä tuhosta, jonka jumalten ja ihmisten kauhistuttavan pahat teot ovat saaneet aikaan.[1] Runo alkaa siitä, kun näkijätär muistaa maailman luomisen ja varhaisen kulta-ajan sekä sen, kuinka pahuus ja riita saapuivat maailmaan ja kuinka Balderin kuolema aiheutti lisää rauhattomuuksia. Sitten näkijätär siirtyy varsinaiseen profetiaan. Hän kertoo viime aikojen moraalisesta rappiosta ja Ragnarökista, hyvien ja pahojen voimien välisestä taistelusta, joka päättyy maailman loppuun. Sen jälkeen merestä nousee uusi maa, ja alkaa uusi kulta-aika.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Völuspá Wikimedia Commonsissa
