Väinö Mäkelä (lääkäri)
Väinö Leonard Mäkelä (1. tammikuuta 1887 Lahti – 14. heinäkuuta 1941 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja virkamies.[1][2]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäkelän vanhemmat olivat Kalle ja Vilhelmiina Mäkelä. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1911 oli Thyra Westerholm ja toinen vuodesta 1929 Tony Wegelius. Mäkelä tuli ylioppilaaksi 1905 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1910 ja maisteriksi 1911 sekä lääketieteen lisensiaatiksi 1919. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1923. Hän teki myös useita opintomatkoja ulkomaille ja oli tutkijana Kaiser Wilhelm Instituiuutissa Münchenissä 1929–1932.[1][2]
Mäkelä oli Pitkäniemen sairaalan alilääkäri 1918–1920, Lapinlahden sairaalan apulaislääkäri 1920–1923, Pitkäniemen sairaalan ylilääkäri 1925–1929 ja lääkintöhallituksen lääkintöneuvos 1937–1941. Hänellä oli myös useita oman alansa asiantuntijatehtäviä ja hän laati alaltaan väitöskirjansa lisäksi julkaisuja.[1][2]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Über psychische Störungen bei und nach der epidemischen Encephalitis, Helsinki: Helsingin yliopisto, 1923 (väitöskirja)
- Suomen ja muiden Pohjoismaiden sekä Saksan sterilisoimis- ja kastroimislainsäädäntö, Helsinki, 1936 (erip. Suomen lääkäriliiton aikakauslehti n:o 5, s. 121-226)
- Jakomielitaudin psykopatologia, Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1936 (erip. Duodecim n:o 6, s. 461-480)
- Holhoojan (uskotunmiehen) toiminta sterilisoimislain puitteissa, Porvoo, 1936 (erip. Lakimies n:o 2, s. 170-175).
- Lääkintöhallituksen mielisairaanhoito-osasto vuosina 1928–1937, Helsinki, 1938 (erip. Lääkintöhallituksen kertomus v. 1937, s. 51-89)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kuka_kukin_oli:_M fi.wikisource.org/wiki. Viitattu 18.12.2024.
- ↑ a b c Lääkintöneuvos Väinö Mäkelä kuollut. Vaasa, 15.7.1941, nro 187, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.12.2024. (ei-vapaa)