Väinö Mäkelä (jääkäri)
Väinö Edvard Mäkelä (16. toukokuuta 1895 Tyrvää – 20. joulukuuta 1965) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan rehumestarina.[1][2]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäkelän vanhemmat olivat vaihdemies Frans Nestor Mäkelä ja Hilma Aleksandra Lindström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Aili Sylvia Hämäläisen kanssa. Mäkelä kävi viisi luokkaa Toijalan yhteiskoulua ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Raahen yhteiskoulussa vuonna 1932. Hän kävi Suojeluskunnan päällystökoulun vuonna 1920 ja suoritti reserviupseeritutkinnon Kadettikoulussa vuonna 1921 sekä suoritti upseerien erikoiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1925. Taktiikan soveltamiskurssin hän suoritti vuonna 1928 ja komppanianpäällikkökurssin vuonna 1929.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkelä työskenteli harjoittelijana ja konttoriapulaisena valtionrautateillä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 21. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäkelä astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan rehumestariksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Kämärällä sekä Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäkelä toimi sisällissodan jälkeen koulutusaliupseerina Kaartin jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniassa, josta hänet siirrettiin koulutusaliupseeriksi Itämeren jalkaväkirykmentti l:n 1. konekiväärikomppaniaan 17. tammikuuta 1919. Armeijasta hän erosi 15. helmikuuta 1919 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön, jossa hänet sijoitettiin 10. huhtikuuta 1919 alkaen paikallispäälliköksi Rantasalmen suojeluskuntaan, josta hän siirtyi niin ikään paikallispäälliköksi Artjärven suojeluskuntaan 1. huhtikuuta 1922. Artjärveltä hän muutti Raaheen, jossa hän toimi paikallispäällikkönä Raahen suojeluskunnassa 1. lokakuuta 1922 alkaen. Hänet nimitettiin 1. huhtikuuta 1926 Raahen suojeluskuntapiirin I alueen ja 1. huhtikuuta 1927 II alueen päälliköksi. Suojeluskunnista hän erosi 30. huhtikuuta 1931 hänellä todetun sairauden takia.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäkelä osallistui talvisotaan T-Jalkaväkirykmentti 68:n I pataljoonan talousupseerina ja myöhemmin Jyväskylän varuskunnan apulaiskomendanttina ja varuskunnan tarkastavana upseerina. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin vartijaksi Valtion Lentokonetehtaalle Kuorevedelle, missä hän palveli vuoteen 1943 saakka. Hänet haudattiin Jämsään.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|