Väinö Kataja

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Väinö Jurvelius)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väinö Kataja
Henkilötiedot
Koko nimi Väinö Mikael Johan Ferdinand Jurvelius
Syntynyt28. syyskuuta 1867
Hailuoto
Kuollut2. joulukuuta 1914 (47 vuotta)
Ylitornio
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, maanviljelijä, nimismies
Kirjailija
Esikoisteos Nälkätalvena (2. p. julkaistu 2014)
Irja (1901)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Väinö Kataja (oik. Väinö Mikael Johan (Mikko Juhani) Ferdinand Jurvelius,[1] 28. syyskuuta 1867 Hailuoto – 2. joulukuuta 1914 Ylitornio[2]) oli suomalainen kirjailija ja maanviljelijä[2].

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajan vanhemmat olivat nimismies Kaarle Mikael Jurvelius ja Inez Maria Ahnger. Hän kävi muutaman vuoden Oulun suomalaista yksityislyseota ja sen jälkeen Muhoksen Koivikon maanviljelyskoulun.[3] Sen jälkeen hän viljeli tilaansa Ylitorniolla vuosina 1891–1914, joskin hän toimi jonkin aikaa myös sanomalehtimiehenä ja isänsä sairastaessa Ylitornion vt. nimismiehenä 1902–1906.[1][3] Kataja kuoli sydänkohtaukseen 47-vuotiaana joulukuussa 1914.[3]

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kataja oli aikoinaan hyvin suosittu kirjailija. Hän on Peräpohjolan erämaiden, luonnon, ihmisten ja kansanelämän varhainen kuvaaja. Hän kirjoitti runsaasti teoksia, joihin kuuluu niin romaaneja, novelleja kuin näytelmiäkin.[4][2]

Katajan esikoisteoksena on aiemmin pidetty romaania Irja (1901). Todellinen esikoisteos on kuitenkin löytynyt, sata vuotta kateissa ollut Nälkätalvena – Katovuoden kuvaus. Kirjaa on aikanaan ehditty painaakin sitä mukaa kun se ilmestyi lehden jatkoromaanina, mutta se ei tullut myyntiin. Yksi sidottu kappale löytyi Ulvilasta kirjankeräilijän hyllystä, ja siitä otettiin uusintapainos, joka ilmestyi syyskuussa 2014.[4][5]

Katajan romaaneista on tehty kolme elokuvaa: Erkki Karun ohjaama Koskenlaskijan morsian (1923) ja Valentin Vaalan ohjaama Koskenlaskijan morsian (1937) sekä Teuvo Puron ohjaama Noidan kirot (1927). Koskenlaskijan morsian -kirja oli menestysteos. Sitä myytiin aikoinaan yli 50 000 kappaletta.[4] Heinärannan olympialaiset on ensimmäinen suomalainen urheiluaiheinen romaani.[6]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Katajan patsaan Ylitornioon on 1972 veistänyt kuvanveistäjä Ensio Seppänen.[7]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kootut teokset I–VI, Karisto, 1933–1935
  • Valitut teokset, Karisto, 1973 951-23-0728-6

Novelleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Väinö Jurvelius, Myllyperän emäntä eli Lehmät eivät lopultakaan tulleet kotia, Kansanvalistus-seura, 1900 sarja: Kansanvalistus-seuran lehtisiä; 60; 15 s.
  • Kulmuja 1, Kuvia elämän varrelta, Boman ja Karlsson, 1901
  • Kulmuja 2, Kuvia elämän varrelta, Boman ja Karlsson, 1903
  • Varavallesmannina: kuvia Perä-Pohjolasta, Boman & Karlsson, 1906
  • Maalaiskuvia 1, kokoelma novelleja, Karisto, 1907
  • Maalaiskuvia 2, Kokoelma novelleja, Karisto, 1908
  • Tornionjoelta: valikoima jälkeenjääneitä tuotteita; elämäkerrallisen katsauksen kirjoittanut U. W. Walakorpi, Karisto, 1915

Romaaneja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nälkätalvena – Katovuoden kuvaus, Satakunnan lehti, 1895. Väylä 2014 (uusintapainos)
  • Irja, Boman & Karlsson, 1901
  • Tuskaa: kuvaus raukoilta rajoilta, Karisto, 1907
  • Elämän loppuessa, Karisto, 1908
  • Lain varjolla: romaani Perä-Pohjolasta, Karisto, 1909
  • Uuteen elämään: idylli erämaasta, Karisto, 1909
  • Eri isää: kuvaus maalaistytön elämästä, Karisto, 1910
  • Kruununtorppari: kuvaus Kiveliöstä, Otava, 1910
  • Ollin-Mikko, Aapon-Ulla ja Ullan-Eino: kertomus kylän takalistolta, Otava, 1910
  • Toisen oma: kevät-unelma, Karisto, 1910
  • Heinärannan "Iso-Musta": kyläkuvaus, Karisto, 1911
  • Ihmiskohtalo: kuvaus tilattoman elämästä, Karisto, 1911
  • "Kesäyö": taiteilijan elämästä, Kustannus oy. Kansa, 1911
  • Portaankorvan emäntä: kuvaus Ruotsin rajoilta, Otava, 1911
  • Tullikavaltajia: kuvaus Torniojoen varrelta, Karisto, 1911
  • Heinärannan osuusmeijeri: kyläkuvaus, Karisto, 1912
  • Ruotsin rajalta: tullikavalluskuvaus Torniojoen varrelta, Karisto, 1912
  • Hevosmiehiä: markkinakuvaus Torniojoelta, Karisto, 1913
  • Kun isoja herroja kulki Heinärannan kautta: kyläkuvaus, Karisto, 1913
  • Murheen voima: erämaan tarina, Otava, 1913
  • Heinärannan olympialaiset: kyläkuvaus, Karisto, 1914
  • Koskenlaskijan morsian: romaani Perä-Pohjolasta, Karisto, 1914
  • Noidan kirot: kuvaus Lapin rajoilta, Karisto, 1914
  • Sotainen tarina: kertomus Heinärannalta, Karisto, 1914
  • Airiselän tukinajossa: kuvaus Lapin rajoilta, Otava, 1915

Näytelmiä

  • Kantopään lukuhuoneella: kansannäytelmä 2:dessa näytöksessä, Karisto, 1901
  • Kokouksesta palattua: kuvaus yhdessä näytöksessä, Boman ja Karlsson, 1901
  • Poutaa odottaessa: ilveily 2:ssa näytöksessä, U. W. Telén, 1902
  • Maalaisia neuvomassa: kolminäytöksinen komedia, Karisto, 1908
  • Halleyn tähti: kaksinäytöksinen pila, Karisto, 1910
  • Sonniyhdistystä perustamassa: kaksinäytöksinen riitanäytelmä, U. W. Telén & C:o, 1910
  • Karjanäyttelyssä: kaksinäytöksinen huvinäytelmä, Karisto, 1913

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kuka kukin oli (Wikiaineisto)
  2. ↑ a b c Tornionlaakson kirjailijoita: Väinö Kataja, viitattu 24.10.2014 (vanhentunut linkki) (Arkistoitu linkki Archive.org) (lähteessä Katajaa käsittelevien artikkeleiden luettelo)
  3. ↑ a b c U. W. Walakorpi: Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Väinö Kataja, s. 393-398. Helsinki: WSOY, 1954.
  4. ↑ a b c Risto Koskinen, Kirjailija kadotti tekstin yli sata vuotta sitten kirja julkaistiin torstaina, Yle.fi/uutiset, 11.9.2014
  5. ↑ Väinö Katajan nälkätalvena katovuoden kuvaus,[vanhentunut linkki] Väyläkirjat.fi, viitattu 24.10.2014
  6. ↑ Ari Pusa, Suomi juostiin maailmankartalle, Helsingin Sanomat 24.10.2014 sivu A 33
  7. ↑ Ensio Seppänen: Kirjailija Väinö Katajan-patsas; Kuvataiteilijamatrikkeli.fi

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mäkitalo, Mirjam: Väinö Kataja kotiseutunsa kuvaajana. Ylitornion kunnan kotiseutulautakunta, 1964.
  • Heikkilä, Kristiina: Väinö Kataja rajaseudun kuvaajana. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. 1976
  • Piippola, Irene: Viihdekirjailija Väinö Katajan rakkauskertomusten maailmat. Strukturalistis-sosiologinen näkökulma viihdekirjallisuutemme alkutaipaleelle. Pro gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto. 1990.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Väinö_Kataja&oldid=22532575”