Väinämöisen ampuminen

Väinämöisen ampuminen on suomalais-karjalainen maailman synnystä kertova laulettu runo. Se tallennettiin Ontrei Malisen laulamana vuonna 1833. Runossa Väinämöinen on luomaton alkuolento, jonka sanoista maailma saa hahmonsa.

Runo kertoo lappalaisen vihanneen Väinämöistä ja lopulta ampuneen hänet ratsunsa, sinisen hirven, päältä mereen. Väinämöinen ajelehtii meressä seitsemän vuotta ja kyntää sinä aikana merenpohjan.

"Siitä sortu Väinämöinen, sormin sortu veteen,
käsin käänty lainehisin.
Siellä kulki 6 vuotta. Seuro 7 keseä.
Kussa maat on maata vasten, siihen siunasi apajan,
kalahauan kaivatteli; kuhun seisattu merelle.
Sihen luopi luotoloita, karipäitä kasvattaa;
niihin laivat lasketaan, päät menee kaupamiehen."

Tämän jälkeen "sotka suoralintu" (vesilintu) lentelee meren päällä etsien pesimäsijaa. Väinämöinen nostaa polvensa merestä ja sotka tekee sille pesänsä. Lintu munii polvelle kuusi munaa ja yhden rautamunan. Linnun hautoessa muniaan, alkaa Väinämöisen polvea kuumottaa, jolloin hän liikauttaa jalkaansa ja munat särkyvät mereen. Tässä vaiheessa Väinämöinen lausuu maailman luomissanat:

"Mi munassa alanen puoli, se alaseksi maaemäksi;
mi munassa ylinen puoli, se yliseksi taivoseksi
mi munassa ruskiata, se päiväksi paistamaan.
Mi munassa valkiata, se kuuksi kumottamaan.
Mi munassa luun muruja, ne tähiksi taivahalle."