Väikylä
| Väikylä Венекюля, Venekjulja |
|
|---|---|
  Väikylä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Narvusi |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2012) | 10 |
Väikylä[1] (ven. Венекю́ля, Venekjulja, vir. Veneküla[2]) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Narvusin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Rosonajoen rannalla[3] 18 kilometriä Suuresta-Narvusista[4] lounaaseen. Kylässä on kymmenen vakituista asukasta vuonna 2012[5].
Väikylän kauppapaikka mainitaan ensimmäisen kerran saksalaisissa kronikoissa vuonna 1380 nimellä Russische Dorf ('venäläinen kylä'). Venäläisissä lähteissä se esiintyy vuodesta 1384 lähtien nimillä Narovski Bereg ja Narovskoje. 1800-luvulla kylän viralliseksi nimeksi vakiintui Venkul, joka vuonna 1997 muutettiin muotoon Venekjulja. Nimeä Väikylä on selitetty väki-sanan pohjalta, kun taas muodon Venekylä on arveltu perustuvan kansallisuudennimeen venäläinen.[6]
Vuonna 1848 kylässä asui inkeroisia, venäläisiä ja inkerinsuomalaisia[7]. Myöhemmin se mainitaan inkerois-venäläisenä sekakylänä[8]. Kylän asukkaat olivat valtion talonpoikia,[9][10] jotka kuuluivat Ivangorodin ortodoksiseen seurakuntaan. Ammatikseen he harjoittivat Narvaan saapuvien laivojen lastausta.[11] Vuonna 1862 kylässä oli 35 taloa ja 276 asukasta[12].
Maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen Väikylästä tuli volostin keskuspaikka, kunnes 1900-luvun alussa volostihallinto siirrettiin Narvusiin[13]. Maailmansotien välisenä aikana kylä kuului Viron Inkeriin[8].
Väikylään johtaa huonokuntoinen, osittain päällystämätön tie Kallivieristä[14]. Kylä koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista, joista osa sijaitsee hieman ylempänä Rosonajoen varrella. Suurin osa taloista toimii kesäasuntoina.[15] Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan 250 henkeä[5]. Palveluihin kuuluu kauppa[15]. Lähistöllä sijaitsee lasten kesäleiri[16].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Materialy po obosnovaniju projekta generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Kuzjomkinskoje selskoje poselenije munitsipalnogo obrazovanija Kingiseppski munitsipalnyi raion Leningradskoi oblasti 2013. Sankt-Peterburg: NIIPGradostroitelstva. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 26.4.2015. (venäjäksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 272. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 26.4.2015).
- ↑ Maloverjan, Üve (toim.): Soome-ugri sõlmed, s. 83. Fenno-Ugria, 2012.
- ↑ Materialy, s. 56.
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 94. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.4.2015). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Materialy, s. 74.
- ↑ Demina, V. V.: Toponimika Kingiseppskogo raiona, vypusk 1-j, s. 13–14. Kingisepp: Kingiseppskaja TsGB, 2010.
- ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 86–87. St.-Petersburg. Määritä julkaisija!
- ↑ a b Mustonen, Juuso: Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 65. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
- ↑ Opisanije Sankt-Peterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam, s. 68. Sankt-Peterburg: Gubernskaja tipografija, 1838.
- ↑ Alfavitnyi spisok seleni po ujezdam i stanam Sankt-Peterburgskoi gubernii, s. 23. Sankt-Peterburg: Tipografija gubernskogo pravlenija, 1856.
- ↑ Istoriko-statistitšeskije svedenija o S.-Peterburgskoi jeparhii, s. 303. S.-Peterburg: S.-Peterburgski jeparhialnyi istoriko-statistitšeski komitet, 1885.
- ↑ Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 213. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864.
- ↑ Materialy, s. 15.
- ↑ Materialy, s. 90.
- ↑ a b Materialy, s. 57.
- ↑ Materialy, s. 70.