Väärätähti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väärätähti on Erin Hunterin kirjoittamissa Soturikissat-kirjasarjan kirjoissa esiintyvä hahmo.

Väärätähti
Väri Ruskea
Silmien väri Vihreät
Emo Sadekukka
Isä Simpukkasydän
Sisarukset Tammisydän
Kumppani Pajutuuli
Pennut Hopeavirta(kuollut), Särkipentu(kuollut), Pajupentu(kuollut)
Klaani Jokiklaani
Lojaalius Jokiklaani, Tähtiklaani, Raetähti
Ensiesiintyminen Villiin luontoon (engl. Into the wild)
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Väärätähti syntyi lehtisateen aikaan, valtavassa myrskyssä. Sadekukka (Väärätähden emo) synnytti pennut muista kuningattarista poikkeavasti puunrungon suojissa myrskyltä. Väärätähden alkuperäinen nimi oli Myrskypentu, jonka hän sai myrskyn mukaan, jossa syntyi. Ollessaan viiden kuun ikäinen, Väärätähti, silloinen Myrskypentu, tippui jokeen aurinkokiviltä, ja mursi leukaluunsa [1]. Tämän johdosta Sadekukka vaihtaa Myrskypennun Vääräpennuksi, ja hylkää pentunsa. Tästä onnettomuudesta johtuen Väärätähdestä tehtiin oppilas myöhään.

Väärätähdestä tehtiin oppilas, kun hän pelasti klaanitoverinsa Okrahännän pennut Harmaapennun ja Pajupennun haikaralta. Tästä katkeroitui monta oppilasta, kuten Kuoriaistassu, sillä tämä oli ollut auttamassa haikaran lopullisessa häädössä. Väärätassu sai mestarikseen Setrikarvan, koska tämä oli epäillyt Väärätähden uskollisuutta klaanilleen kaikista eniten. Väärätähden oppilasaikana tämän emo Sadekukka kuoli.

Soturina ja varapäällikkönä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Väärätähdestä tehtiin vihdoin soturi, hänen tavallinen soturiaikansa ei ehtinyt kestää kovinkaan kauan, sillä hänen isänsä Simpukkasydän luopui varapäällikkyydestä ja Raetähti valitsi uudeksi varapäälliköksi Väärätähden, silloisen Vääräleuan. Soturina Väärätähti valitsi kumppanikseen Pajutuulen.

Päällikkönä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väärätähdestä tuli päällikkö, kun Raetähti menehtyi. Väärätähti kuoli viheryskään kirjassa Vaarallinen polku.

  • Väärätähden lupaus; Arthouse 2016
  1. Väärätähden lupaus; Arthouse 2016; s. 48