Uzboý
Uzboý (ven. Узбо́й, Uzboi) on Amudarjan muinainen jokilaakso Turkmenistanin luoteisosassa. Se ulottuu Sarygamyşin syvängöstä Kaspianmereen ja muodostaa Karakumin hiekka-aavikon luoteisrajan. Laakson pituus on noin 550 kilometriä ja jokiuoman pituus kaikkine mutkineen 775 kilometriä. Uoman putouskorkeus on 75 metriä.[1]
Muinainen Uzboý sai alkunsa Sarygamyşin eteläpuolella sijaitsevalta hiekkatasangolta. Se virtasi mutkitellen Ustjurtin ylängön itä- ja eteläpuolitse, Suurten ja Pienten Balkanvuorten välitse ja laski Kaspianmeren Türkmenbaşynlahden Balkaninlahteen meren muovaaman pitkän estuaarin kautta. Joella oli myös kaksi eteläisempää lasku-uomaa. Sen virtaus edellytti Sarygamyşin syvängön täyttymistä kulkuaan usein muuttaneen Amudarjan vedellä.[2][3]
Amudarja on laskenut Uzboýn kautta Kaspianmereen useaan otteeseen viimeisen jääkauden jälkeen. Joki lienee kuivunut kokonaan ensimmäisen vuosituhannen puolivälissä ennen ajanlaskun alkua ja virrannut uudelleen muun muassa 1200- ja 1300-luvuilla mongolien ja Timur Lenkin tuhottua Amudarjan keinokastelulaitteet. Viimeisen kerran Uzboýn tiedetään virranneen 1500-luvulla.[2][3]
Nykyään uomassa on vain pieniä pitkänomaisia lampia, jotka saavat vetensä pohjoisesta Ustjurtin ylängöltä ja kaakosta Karakumin pohjaveden kautta Kopetdagvuorilta sekä Tejenin ja Murgabin sisämaasuistoista. Osa vesialtaista on suolaisia ja osa makeavetisiä.[2][3] Joen läheltä on löydetty suuri makean pohjaveden allas, jota käytetään Balkanabatin kaupungin vesilähteenä. Jokiuomassa on erilaisia suolaesiintymiä.[1]
Amudarjan entisenä lasku-uomana pidetty Uzboý kiinnosti jo varhain maantieteiljöitä ja tutkimusmatkailijoita. Pietari Suuren aikana ja vielä myöhemminkin sen kautta haluttiin avata laivaväylä Kaspianmereltä Keski-Aasiaan ja Intiaan, ja Stalinin aikana suunniteltiin kastelukanavan rakentamista. Jokiuomassa on kuitenkin useita koskia, joiden takia se ei ole voinut toimia liikenneväylänä.[4] Geomorfologiset ja hydrografiset tutkimukset osoittavat, että Uzboý ei myöskään ole jääkauden jälkeen koskaan ollut Amudarjan pääasiallinen laskujoki. Sen virtaus on voinut olla enimmillään kymmenen kuutiokilometriä vuodessa, kun Amudarjan vuosittainen vesimäärä oli ennen keinokastelun laajentumista 50–70 kuutiokilometriä.[2]
Uzboýn varrelta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja, mutta sen rannat eivät myöhemmin liene olleet viljeltyjä tai pysyvästi asuttuja. Niitä pitkin on kulkenut karavaanireitti, josta todistavat mahdollisesti ajanlaskun alussa rakennettu Igdyn linnoitus, karavaaniseraljit ja hautapaikat.[3]
Nimitystä uzboi käytetään Keski-Aasiassa myös muista kuivista tai ajoittain virtaavista jokiuomista[1].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 26, s. 519–520. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1977.
- ↑ a b c d Létolle, René et al.: Uzboy and the Aral regressions: A hydrological approach. Quaternary International, 2007, nro 173–174, s. 125–136. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d Létolle, René: Histoire de l’Ouzboï, cours fossile de l’Amou Darya: Synthèse et éléments nouveaux. Studia Iranica, 2000, 29. vsk, nro 2, s. 195–240. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Andrejev, A. A.: ”Staroje” ruslo Amudarji: ot drevnih legend i projektov XVIII v. k nautšnoi diskussii vtoroi poloviny XIX - pervoi poloviny XX v. Novoje prošloje, 2019, nro 2, s. 36–51. Artikkelin verkkoversio.