Uusikartano
Uusikartano on Varsinais-Suomessa, Pöytyällä entisessä Yläneen kunnassa sijaitseva kartano ja sen ympärille muodostunut kylä.
Kartano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisvaiheet osana Yläneenkartanon omistuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudenkartanon kirjallisesti tunnetuimman ytimen muodostaa varhaiskeskiaikainen suurehko Polviniemen tila Yläneenjoen varressa Yläneellä. Vaasa-suvun poliittisessa talouspelissä keskiaikainen tila merkittiin kartanon luontoiseksi, jolloin se kyettiin siirtämään aatelistolle.lähde? Aikanaan alue tuli liitetyksi Yläneen kartanoon.
Erottaminen Yläneenkartanosta ja Sahlberg-suku kartanon omistajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusikartano on erotettu Yläneen kartanosta vuonna 1809. Tällöin noin puolet Yläneen kartanon lampuotitiloista erotettiin uudeksi tilaksi, joka sai tämän jälkeen nimen Uusikartano.[1][2] Tila oli siis merkitty vanhaksi rälssiksilähde tarkemmin?, minkä omistajaksi pääsi aikanaan majuri Isak Reinhold Sahlberg Eurasta, joka sai aatelittomuudestaan huolimatta luvan ostaa Uudenkartanon osuuden Yläneenkartanosta.[3][2] Häntä seurasivat Uudenkartanon omistajina poika, luonnontieteilijä ja entomologi, Turun yliopiston professori ja Yläneellä sijainneen Huvituksen puutarhatilan perustaja Carl Reinhold Sahlberg[4], pojanpoika, luonnontieteilijä ja entomologi Reinhold Ferdinand Sahlberg[5] ja tämän poika Valter Reinhold Sahlberg. Uudessakartanossa asui lapsuudessaan ja nuoruudessaan myös Carl Reinhold Sahlbergin poika, hyönteistieteilijä ja Helsingin yliopiston professori John Sahlberg.[6][7][2] Sahlbergin suvun omistuksessa kartano oli vuoteen 1890.[2]
Kartano Björnin suvulla ja Yläneen kunnalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1890 kartanon omistajaksi tuli taloustirehtööri F. F. Björni, joka oli hankkinut omistukseensa myös Yläneenkartanon. Vuonna 1910 tilan maista noin 5 500 hehtaaria myytiin valtiolle asutustarkoituksiin. Valtiolle myydyille alueille perustettiin 126 uutta, itsenäistä tilaa.[3]
Björni myi vuonna 1913 Uudenkartanon pojalleen Sulho Björnille (Rantasalo). Vuonna 1924 tilan osti häneltä Kaarlo Selin, joka sitten myi sen 1929 Yläneen kunnalle. Kartanon entiseen päärakennukseen perustettiin kunnalliskoti, mutta rakennus tuhoutui 27. tammikuuta 1938 (ehkä) erään mielisairaan hoidokin sytyttämässä tulipalossa. Palossa kuoli 10 henkilöä. Uudenkartanon peltomaisemat edustavat edelleen komeinta suomalaista ikivanhaa peltokulttuuria, toiseksi vanhinta nykyisellä Pöytyällä heti Yläneenkartanon ydinpeltojen jälkeen.[8]
Kylä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudenkartanon alueella asuu noin 500 asukasta, ja kylässä on jo kolmen vuosikymmenen ajan toiminut Himolan teatteri. Vuonna 2011 Uusikartano valittiin Varsinais-Suomen vuoden kyläksi.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ylönen, Aulikki: Pöytyän, Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865. [Pöytyä]: Pöytyän, Oripään ja Yläneen historiatoimikunta, 1969.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yläneen Vanhakartano ja viljelymaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY). 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 10.9.2010.
- ↑ a b c d Ylönen 1969: 551–554.
- ↑ a b Felix Johansson, Akseli Kivialho & K. Kivialho (toim.): Suomen maatilat III. Porvoo: WSOY, 1932. Kirjan tietojen haku sukutilat.sarka.fi -palvelussa (viitattu 10.9.2010).
- ↑ Sahlberg, Carl Reinhold (1779 - 1860) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Sahlberg, Reinhold Ferdinand (1811 - 1874) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Sahlberg, John (1845 - 1920) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Jutikkala, Eino & Gabriel Nikander: Suomen kartanot ja suurtilat II, s. 509–510. Helsinki: Kivi, 1941.
- ↑ Uudenkartanon kyläsuunnitelma III, toim. Heli Nukki ja Johanna Thessler. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 8, Eura 2004, Uudestakartanosta s. 4 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Uusikartano Pöytyän Yläneeltä on Varsinais-Suomen vuoden kylä 12.8.2011. Yle Turku. Viitattu 15.8.2011.[vanhentunut linkki]