Inkeri (lehti)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Uusi Inkeri)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
«Inkeri», № 47, 1913

Inkeri oli Pietarissa vuosina 1884–1917 ilmestynyt suomenkielinen sanomalehti. Samalla nimellä ilmestyy nykyään Viron inkerinsuomalaisten liiton tiedotuslehti sekä Pietarin Inkerin Liiton julkaisu.

Sanomalehti Inkeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehden ensimmäinen numero ilmestyi tammikuun alussa 1884. Sen alaotsikkona oli Pietarin ja Inkerin suomalainen äänenkannattaja. Päätoimittajana oli Pietarin ylemmän kirkkokoulun johtaja A. F. Silén. Muita toimittajia ja avustajia olivat kirkkoherrat Otto Rokkanen, A. J. Piispanen, opettajat Paavo Räikkönen, Abram Tiisnekka, Johannes Häyhänen, Sakari Putro, Pekka Niukkanen, Robert Seppänen sekä lehden koko ilmestymisajan Mooses Putro.

Uutiset käsittelivät etupäässä Pietarin elämää, mutta kirjeenvaihtajat lähettivät kertomuksia myös maaseudulta, varsinkin Pietarin lähiympäristöstä. Pääpaino annettiin seurakunta- ja kouluelämälle sekä raittiustyölle, mutta lehti käsitteli myös talouselämää, kotiseutuharrastusta, kunnallista toimintaa sekä maailman tapahtumia. Kaunokirjallisia teoksia julkaistiin usein jatkokertomuksina.

Inkeri ilmestyi ensin kerran ja myöhemmin kaksi kertaa viikossa. Se oli taloudellisesti kannattamaton, minkä vuoksi tilalle päätettiin perustaa uusi lehtiyritys. Joulukuussa 1905 alkoi ilmestyä Uusi Inkeri, jonka johdossa olivat opettajat Kaapre Tynni ja Paavo Räikkönen. Kustantajina toimivat kirkkokoulun johtaja Pietari Toikka ja liikemies Joonas Peusa. Kolme kertaa viikossa ilmestynyttä lehteä painettiin sensuurivaikeuksien takia Viipurissa. Uuden Inkerin linja oli entistä radikaalimpi, ja viranomaiset lakkauttivat sen vuonna 1906.

Kirkollisten piirien edustajat perustivat vuonna 1906 uuden Inkeri-lehden, mutta heistä eronneet edistysmieliset siirtyivät kannattamaan Uuden Inkerin korvannutta Nevaa. Inkerin ensimmäisenä toimittajana oli kokenut lehtimies Paavo Räikkönen. Lehti oli kirkollisten asiain harras äänenkannattaja ja harrasti kansallisasiaa lämpimämmin kuin sen kilpailija. Papisto avusti Inkeriä muun muassa erityisin kotiseutunumeroin. Myös lehden päätoimittajiin kuului pappeja, kuten Otto Louhelainen.[1]

Inkeri lakkautettiin lokakuun vallankumouksen jälkeen joulukuussa 1917.[2]

Nykyiset lehdet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron inkerinsuomalaisten etujärjestö Viron inkerinsuomalaisten liitto ryhtyi julkaisemaan samannimistä tiedotuslehteä elokuussa 1993. Lehti ilmestyi pitkään joka kuukausi, mutta nykyään se ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Se keskittyy Viron inkerinsuomalaisten toimintaan ja yleisemmin erilaisiin Suomeen liittyviin tapahtumiin Virossa. Suomenkielinen lehti on Virossa asuville inkeriläisille tärkeä yhdysside äidinkieleen.[3] Lehden päätoimittajana toimii Vironsuomalaisten kulttuuri-itsehallinnon (Eestisoomlaste Kultuuriomavalitsus eli ESKO) kulttuurineuvoston puheenjohtaja Taisto-Kalevi Raudalainen. Lehti ilmestyy myös sähköisesti, ja sitä voi lukea Vironsuomalaisten kulttuuri-itsehallinnon verkkosivuilla.[4]

Pietarissa on ilmestynyt samanniminen lehti vuodesta 1998. Se on nykyään Pietarissa toimivan Inkerin Liiton julkaisu, ja sen päätoimittaja on myös Inkerin Liiton puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen. Muut toimittajat ovat Antti Pyykkönen, Antti Syrov ja Aleksei Krjukov. Lehden painosmäärä oli vuonna 2008 250 kappaletta.[5]

  1. Aikalaiskirja 1934, s. 409 (Viitattu 1.12.2018)
  2. Inkerin suomalaisten historia, s. 230–233. Jyväskylä: Inkeriläisten Sivistyssäätiö, 1969.
  3. Liiton historia (Arkistoitu – Internet Archive). Viron inkerinsuomalaisten liitto. Viitattu: 13.7.2009.
  4. INKERI ajaleht Eestisoomlaste Kultuuriomavalitsus ESKO. Viitattu 3.3.2024.
  5. Toimituskunta: Inkeri-lehti on enää Inkerin Liiton julkaisu. Inkeri. Pietarin ja Inkerinmaan kuulumisia, kesäkuu 2009, nro 2/2008, s. 1. Pietari: Inkerin Liitto.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]