Uunitoukka
| Uunitoukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Toukkasukahäntäiset Thysanura |
| Heimo: | Lepismatidae |
| Suku: | Thermobia |
| Laji: | domestica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Thermobia domestica |
|
| Katso myös | |
Uunitoukka (Thermobia domestica, joskus myös Thermophila furnorum[1] tai Lepismodes inquilinus[2]) on pieni toukkasukahäntäisiin kuuluva haittaeläimenä pidetty hyönteinen, jota esiintyy ympäri maailman. Uunitoukan ruumis on noin 8 mm,[3] ja sen kokonaispituus voi olla jopa 20 mm.[4] Se muistuttaa yleisempää sokeritoukkaa, mutta se on sitä hieman suurempi, tummemman värinen ja leveämpi ja sen sivuilla on keltaista karvaa.[2]
Uunitoukat viihtyvät korkeissa lämpötiloissa ja vaativat jonkin verran kosteutta. Siksi ne ovat yleisiä muun muassa leipomoiden lämmityslaitteiden ja uunien läheisyydessä. Ulkosalla uunitoukkia voi löytää lämpimiltä seuduilta kivien, lehtiaineksen ja muun bioaineksen alta. Suomessa uunitoukkaa on tavattu 1930-luvulta lähtien, mutta se on selkeästi sokeritoukkaa harvinaisempi. Asuintaloissa se on suhteellisen harvinainen, koska se tarvitsee lisääntyäkseen korkeita lämpötiloja.[2]
Uunitoukat syövät laajalti erilaisia hiilihydraatteja ja tärkkelyspitoisia aineita, kuten jauhoja ja kirjojen liimaa.[3] Yksilöt kykenevät selviämään vuodenkin ilman ravintoa. Uunitoukat ovat sukulaisensa sokeritoukan tavoin enimmäkseen harmittomia, joskin ne voivat sotkea ruokia, vahingoittaa papereita ja tahria vaatteita. Uunitoukkia on aikoinaan voinut olla suuria populaatioita kartonkitehtaissa, joissa on käytetty tärkkelyspitoisia liima-aineita. Se voi syödä myös puuvillaa, silkkiä ja viskoosia.[2]
Uunitoukkanaaraat alkavat munia 1½−4½ kuukauden ikäisinä, jos lämpötila on noin 32–41 °C. Uunitoukat kuoriutuvat nymfeiksi 12–13 päivän jälkeen ja niiden kehittyminen täysikasvuisiksi voi kestää 4 kuukautta.[3] Uunitoukkia voi siis kehittyä useampia sukupolvia vuoden mittaan ja se muodostaa esiintyessään isoja populaatioita. Uunitoukkaa voidaan torjua pyretriinisumutteilla.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ T. Hakbijl: Identification and Advisory Services in Entomology Zoological Museum Amsterdam. Viitattu 14.2.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jarmo Holopainen: Sisätilojen tuholaiset 24.9.2001. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 14.2.2010.
- ↑ a b c Robin McLeod: Species Thermobia domestica - Firebrat bugguide.net. 12.11.2005. Iowa State University. Viitattu 14.2.2010. (englanniksi)
- ↑ Olsen, Lars-Henrik; Sunesen, Jakob: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa, s. 217. Suomentanut Kaaro, Jani. Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6769-2