Uuden-Seelannin kuninkaallinen laivasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuden-Seelannin kuninkaallinen laivasto
Toiminnassa 1. lokakuuta 1941
Valtio  Uusi-Seelanti
Puolustushaarat Merivoimat
Aselajit Laivasto
Rooli meripuolustus
Osa joukkoa Uuden-Seelannin puolustusvoimat
Koko Noin 2500 henkeä ja 11 sotalaivaa
Tukikohta Devonportin laivastotukikohta
Marssi Heart of Oak
Sodat ja taistelut toinen maailmansota
Korean sota
Malakan kriisi
Indonesian ja Malesian rajasota
Iranin ja Irakin sota
Persianlahden sota
Salomonin saaret
Itä-Timor
operaatio Enduring Freedom
Vuosipäivät 1. lokakuuta 1941 (perustamispäivä)
Komentajat
Nykyinen komentaja kontra-amiraali Tony Parr
Uuden-Seelannin laivastolippu

Uuden-Seelannin kuninkaallinen laivasto (engl. Royal New Zealand Navy (RNZN) ja maoriksi Te Taua Moana o Actearoa) on Uuden-Seelannin puolustusvoimien (engl. New Zealand Defence Forces) meripuolustuksesta vastaava puolustushaara. Laivaston muodostaa 11 alusta, joista ainoastaan kaksi oli varsinaisia sotalaivoja (fregatteja).

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivasto on jaettu viiteen pääosaan. Taisteluosastossa ovat Anzac-luokan fregatit HMNZS Te Kaha ja HMNZS Te Mana. Valvontaosaston muodostavat Otago-luokan ulkovartiolaivat ja neljä Rotoiti-luokan vartiolaivaa. Tukiosastoon kuuluvat laivaston tankkeri ja monitoimialus. Rannikkopuolustuksentuen muodostavat emäalukseltaan operoivat taistelusukeltajat sekä miinanraivaus- ja tutkimusosastot, joilla on käytössään kaksi kevyttä alumiinirunkoista venettä. Kaikki alukset on sijoitettu Aucklandin pohjoispuolelle Devonportin laivastotukikohtaan, jossa ovat koulutus-, varasto- ja hallintotilat sekä sairaala.[1]

Kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alukset[2]
Kuva Nimi Runkonumero Palvelukseen Huom
Anzac-luokan fregatit (FFG)
HMNZS Te Kaha F77 1997
HMNZS Te Mana F111 1999
Otago-luokan ulkovartiolaivat (OPV)
HMNZS Otago P148 2010
HMNZS Wellington P55 2010
Rotoiti-luokan vartiolaivat (IPV)
HMNZS Rotoiti P3569 2009
HMNZS Hawea P3571 2009
HMNZS Pukaki P3568 2009
HMNZS Taupo P3570 2009
Huoltoalukset
HMNZS Aotearoa A11 2020
HMNZS Canterbury L421 2007
HMNZS Manawanui A09 2019

Näiden lisäksi on pienempiä aluksia kuten alumiinirunkoiset vesisuihkumoottorein varustetut 9,2-metriset HMNZ Takapu ja HMNZ Tarapunga, jotka on suunniteltu rannikkovalvontaan.[3]

SH-2G

Laivastoon on liitetty myös Uuden-Seelannin ilmavoimien Aucklandiin Whenuapain lentotukikohtaan sijoitettu 6. laivue, jossa on viisi Kaman SH-2G -helikopteria. Ne palvelevat laivaston kahdella fregatilla, kahdella ulkovartiolaivalla sekä monitoimialuksella.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden-Seelannin tallennettu merenkulun historia alkaa 1642, kun hollantilaisen Abel Tasmanin kevyesti aseistetut kauppa-alukset vierailivat alueella. Kapteeni James Cookin matkat alueelle ja siitä seurannut siirtomaakausi aloitti sotalaivojen sijoittamisen alueen suojaamiseksi. Samalla lisättiin joukkoja Australian asemalla. Vuoden 1913 laivastolaki (engl. Naval Defence Act) johti Uuden-Seelannin merivoimien perustamiseen, vaikka se olikin vain Britannian kuninkaalliseen laivastoon liitetty erillinen divisioona. Uuden-Seelannin kuninkaallinen laivasto perustettiin virallisesti 1. lokakuuta 1941 eli keskellä toista maailmansotaa. Sodan päätyttyä laivasto oli ja muodostettiin perinteisen fregattien tukeman risteilijäosaston mukaisena, missä oli selkeä yhteys Britannian kuninkaallisen laivaston organisaatioon.[1]

Vuoden 2000 puolustuspoliittinen selonteko (engl. Defence Policy Framework) lisäsi valvonta- ja kuljetuskapasiteetin tarvetta erityisesti alueellisen vakauden lisäämiseksi. Tämän seurauksena budjetoitiin 500 miljoonaa Uuden-Seelannin dollaria projektiin Ptotector, mikä johti kuuden varusmiehille soveltuvan vartiolaivan ja monitoimialuksen hankintaan. Selonteko myös määritti laivaston vakinaisen henkilöstön määräksi alle 2 000, mikä aiheutti miehistövajetta aluksilla. Tämän seurauksena osa aluksista pitää olla poissa aktiivikäytöstä ajoittain. Selonteon tueksi tehtiin 2011 suunnitelma (engl. Defence Capability Plan), joka määritti tarpeet ja tavoitteet vuoteen 2020.[1]

5. lokakuuta 2024 Uuden-Seellannin laivasto menetti ensimmäisen aluksensa sitten toisen maailmansodan, kun HMNZS Manawanui ajoi karille, syttyi tuleen ja upposi koralliriutalla lähellä Upolun saarta Samoassa.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gillett, Ross: Fleet Review: The Royal New Zealand Navy: The Best Small-Nation Navy. Seaforth World Naval Review 2014, 2013, VI. vsk, s. 42-51. Barnsley: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-84832-182-3 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Gillett 2014 s. 42
  2. ↑ Gillett 2014 s. 43
  3. ↑ Gillett 2014 s. 48-49
  4. ↑ Gillett 2014 s. 49
  5. ↑ Aleks Phillips ja Michael Bristow: New Zealand loses first naval ship to sea since WW2 BBC News. 6.10.2024. BBC. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uuden-Seelannin_kuninkaallinen_laivasto&oldid=22818329”