Utva (joki)
| Utva kaz. Шыңғырлау, ven. Утва |
|
|---|---|
| Alkulähde |
Venäjän valtionrajalla [a] |
| Laskupaikka |
Uraljoki |
| Maat | Kazakstan |
| Pituus | 290 [1] km |
| Virtaama | 3,8 [1] m³/s |
| Valuma-alue | 6940 [1] km² |
 |
|
Utva (kaz. Шыңғырлау eli ”Šyngyrlau” ja ven. Утва eli ”Utva”) on Uraljokeen vasemmalta puolelta yhtyvä sivujoki, jonka valuma-alue sijaitsee Uralvuoriston eteläpuolella sijaitsevalla arolla. Sen pääuoma sijaitsee kokonaan Kazakstanissa.[1][2]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääuoma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen lähteet sijaitsevat kukkulalla 20 kilometriä etelään Ilekin alajuoksun uomasta ja se virtaa 290 kilometriä ennen kuin se yhtyy Uraljokeen Ilekistä 50 kilometriä alavirtaan päin. Aluksi joki virtaa etelään, mutta kääntyy laajassa kaaressa kohti luodetta. Joen vettä käytetään pääasiassa maanviljelyssä kasteluun ja vettä otetaan talousvedeksi. Talousvesi kerätään sivujoissa tekoaltaisiin, joita on joen varrella. Pääuoma virtaa Lubenkan, Kaiyndin, Belogorgan, Aksun, Pugaševon ja Borilin kautta Uraljokeen. Pugaševo kuuluu suuremman kaupungin Aksain yhteyteen. Utva ja sen sivujoet muodostavat yhdessä 6 940 neliökilometrin suuruisen valuma-alueen.[1][3]
Vuodenajat ja virtaamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen valuma-alue sijaitsee arolla, missä vallitsee mannermainen ilmasto ja kesäisin heikot sateet. Ilman lämpötila heinäkuussa on noin 20 °C. Joki saa suurimman osan vuotuisesta vedestään, kun lumipeite sulaa ja jäät lähtevät. Silloin joen virtaama (mitattu Grigorievkassa) saavuttaa keskiylivirtaaman (MHQ) arvon 227 m³/s. Kesällä ja syksyllä joen vedenpinta kuitenkin alenee ja virtaama hiipuu keskialivirtaaman (MNQ) arvoon 0,19 m³/s. Vuotuinen virtaama (MQ) on 3,8 m³/s. Joki jäätyy marraskuussa ja jäät lähtevät huhtikuun puolivälissä.[1][2]
Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koordinaatit otettu saksankielisen wikipedian artikkelin tietolaatikosta!
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Утва (venäjäksi), Neuvostoliiton suuri ensiklopedia, viitattu 1.8.2018
- ↑ a b Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 1–7. Cambrodge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658 Teoksen verkkoversio (viitattu 30.7.2018). (englanniksi)
- ↑ Google-Earth-map: Utva (50°36'46.0"N 54°25'10.0"E), viitattu 1.8.2018
