Urjalan Honkolan työväentalo
Honkolan työväentalo | |
---|---|
Sijainti | Honkola, Urjala |
Valmistumisvuosi | 1909 |
Rakennuttaja | Honkolan Työväenyhdistys ry |
Runkorakenne | hirsi |
Julkisivumateriaali | lauta |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Honkolan työväentalo oli Urjalan kunnan Honkolan kylässä sijainnut työväentalo.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Honkolan työväenyhdistys Voima perustettiin vuonna 1906.[1] Talo valmistui vuonna 1909.[2] 1910-luvun alkupuolella yhdistys kielsi porvarillista Voimistelu- ja urheiluseura Kajastusta harjoittelemasta talollaan sekä jäseniään kuulumasta kyseiseen seuraan.[3] Myöskään VPK:lle ei annettu vuokraoikeutta.[2] Vuonna 1917 linnoitustöiden yhteydessä venäläiset sotilaat ottivat omavaltaisesti työväentalon kokonaan käyttöönsä tanssisaliksi ja harjoitusmaneesiksi.[4] Heitä oli siellä vielä syksyllä 1917, ja he aiheuttivat järjestyshäiriöitä ja vahinkoa. He poistuivat marraskuussa.[5] Työväentalo oli sisällissodan aikana Honkolan punakaartilla vuokralla kasarmina, mutta kaartin esikunta majoittui Honkolan kartanon päärakennukseen.[6] Vuonna 1930 yhdistys häädettiin tontiltaan ja jäi ilman taloa.[1]
Vuonna 1917 Honkolassa pidettiin viidet iltamat ja 20 kokousta ja luennoitiin muun muassa Suomen historiasta.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jonna Takkunen: Honkolalaiset torpparit 1900-luvun alun murroksessa Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto 2010
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pohjakallio, Lauri: Lounaishämäläisiä työväentaloja. Julkaisussa Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys Vuosikirja 68. Forssa: Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys, 1999. ISSN 0359-1832
- ↑ a b Urjalan Sanomat digi.kansalliskirjasto.fi. 17.7.1937, no 28. Viitattu 10.1.2023.
- ↑ Turun Sanomat digi.kansalliskirjasto.fi. 19.7.1913, no 2570. Viitattu 10.1.2023.
- ↑ Punkari, Yrjö: Pirkanmaa suurvallan etuvartiona. Linnoittaminen Saksaa vastaan 1914–1917 narvasoft.fi. Viitattu 10.1.2023.
- ↑ Takkunen s. 77
- ↑ Takkunen s. 100
- ↑ Takkunen s. 87